Miljoonakela

[Asidyyli]

Kopypastesin tällaisen kiintoisan tekstin.

Nimim. Miljoona kirjoitti plinkissä:

Tshahh.. <Löylyä kiukaalle> Eikai ole liian kuuma? Onko sopiva? Yksi vielä! Tshahh!

<hiljaisuus>

Kelailija: ... Krhmm.

<muut nostavat odottavina päätään>

Kelailija: Nii mä oon viimeaikoina kelannu noita huumeita. Siis kaikkihan tietää, et niitä on hauska vetää. Parhaimmassa tapauksessa ne antaa lisää syvyyttä, eloa ja tarkoitusta elämään. Huonoimmassa tapauksessa... nojoo ne vetää mukanaan vähän liikaa siihen maailmaan. Sitä vähän niinkun voi tuupata fakkiutumaan siihen juttuun.

<Hyväksyvää muminaa>

Kelailija: Mikä se on sitten se juttu joka tekee huumeet joillekin hyviks ja joillekkin pahoiks jutuiks? Siis, kuka jumiutuu ja kuka avautuu niinkuin niinku henkisesti?

Selventäjä: Ai siis mitä, puhutsä psykedeeleistä?

Kelailija: Mjoo. Mun mielestä se on yks olennaisimmista jutuista, et miten niihin kaikkiin kokemuksiin ja kelauksiin suhtautuu sit vaikutuksen jälkeen. Mikä on oikee suhtautuminen? Ehkä se on just se suhtautuminen niihin oivalluksiin, alitajuisiin ja huomattuihin. Kylhän te kaikki tiedätte nää pilvioivallukset?

Selventäjä: Välähdyksen kaltainen oivallus. Ha! Miksei tää muka voi olla näin? Tää on se juttu joka synnyttää nää muut jutut! Nää kaikki muut on seuraamuksia tästä.

Kelailija: Just se. Heti yks mun ekoista fiiliksistä ku vedin deelejä, oli se et se fiilis oli vähän liikaa silleen et "Tää on just näin". Vähän liian varmaa. Vähän liian itseriittoista. Ja se on mun mielestä leimannu kaikkia mun deelikokeiluja sen jälkeen. Vähän liian varmaa. Vähän liian fundamentalistista.

Kelailija: Toinen fiilis mitä oon huomannu, et sitä suhtautuu vähän liian kritiikittömästi ideoihinsa. Vähän niinkuin unohtaa verrata oivallusta muihin faktoihin. Vähän liian kiire.

Toteaja: Kaipa se oikea kokemuksiin suhtautuminen on ainakin kriittinen. Uusia kelauksia pitää kritisoida. Toinen homma mikä pitää hanskat kädessä on naiivi realisimi, tuo maalaisjärjen moderni versio.

Kelailija: Joo, tottakai. Mutta toi ei oo se ainoo juttu. Noitahan on sikana noita kelailuja, joista ei oikeestaan voi sanoa onko ne totta vai ei. Onko sielua olemassa? Onko kaikki vain determinististä? Onko kaikki niinkuin se on tarkoituksella? Onko kaikki vain pääni sisällä?

Toteaja: Niinpä, sitähän mä just tarkoitin naivilla realismilla. Tiätsä, se on se nykyihmisen uskonto. Kaikki on just niinku miltä vaikuttaakin. Näen maailman suoraan, juuri niinkuin se on. Silmäni ovat vain linssit joiden läpi katselen maailmaa, korvani ovat reiät joiden kautta kuulen. Niinku, "Otan maailman sellaisena kuin se on."

Kelailija: Joop. ... Tiätsä muuten, huumori on yks maailman paras tapa suhtautua asioihin. Nauraa vähän itselleen ja kelailuilleen.

Toteaja: Mmm. Se on aina surullista ku näkee jonkun uppoavan siihen maailmaan liikaa.

Kelailija: Mmm...

<Tshahh!>

Kelailija: ... Ihmisten pitäis muutenkin suhtautua avoimemmin asioihin!

Toteaja: Nii, totta! Tiätsä, vaikka mä harvoin kelailenkin asioita, ni mä taas oon kelaillu tota empatiaa. Tiätsä, niinku, mitä on empatia. Mun mielestä se ei oo pelkästään sitä lähimmäisenrakkautta, tai miksi sitä kutsutkaan. Mun mielestä se on enemmän sitä avointa suhtautumista. Sitä, että yrittää kokea asioita toisen kautta. Että hyväksyy senkin näkökulmana mitä toinen kokee. Tiätsä, mun mielestä kaikki sosiaalinen rajoittuneisuus ja vaikeus yleensäkin johtuu siitä et ihmiset ei vaan halua nähdä mitä se toinen käy läpi ja kokee!

Kelailija: Mmm.. Ton takia sua kutsutaanki Toteajaksi eikä kelailijaksi. Mä en välttämättä menis sanomaan, että kaikki sosiaalinen rajoittuneisuus johtuu siitä, mut ehkä osa. Mun mielestä toi oli taas tyypillinen esimerkki pivioivalluksista. Mitä sä oot vetäny? Very Happy Mut joo, mun mielestä sillä tavoin pystyy pystyy kyllä elämään täydempää elämää, että kokee vähän myös muiden kautta.

Toteaja: Totta! Fundamentalismi on kyllä syy kaikkeen pahuuteen tällä maapallolla.

Kelailija: Hm. No. Krhm. Ehkä...

<Tshahh!>

Kelailija: Ku kelaa kaikkia johonkin uskoon hurahtaneita, ni kyllä niissä kaikissa jotain sitä samaa on. Ja yleensäkin muutenkin, jos joku on vähän liian innostunut jostain asiasta, niin ei se mun mielestä kovin vakuuttava ole. Maltillisuus ja uskottavuus kulkee käsi kädessä.

Toteaja: Jep! Maltti on kanssa yks oikee suhtautumistapa kaikkiin kelailuihin.

Kelailija: Tiätsä, maltti on mun yks suurimmista ohjenuorista. Ei mua muuten kelailijaks kutsuttais. Se on mulla vähän sama kaikessa, niinku esimerkiks huumeiden kanssa. Mä en suostu hirveen aktiivisesti etsimään ja hankkimaan huumeita. Se on aina niinku vähän sen himon valtaan joutumista. Mä odotan ja aina sillon tällöin niitä saan, ja oon silloin tyytyväinen.

Toteaja: Joo, just tolleen jengi jää poseen tai joutuu ongelmiin, ku ne lähtee hommaa huumeensa epämääräisiltä tyypeiltä tai sit esimerkiksi uhon vallassa polttelee mestoissa missä voi jäädä kiinni.

Kelailija: Älä kiirehdi! Mistä sä ton uhoamisen sait päähäs?

Kelailija: Joo varovaisuus on hyvä kun pelaa lain kanssa. Monella on kuitenkin paljon pelissä kiinni. Varovaisuus on hyvä. Mäki tunnen tyyppejä jotka on jääny kiinni huumeista. Se on kyllä surullista. Mä en tue huumeiden laillistamista, koska mun mielestä niitä voi kuitenkin huoletta vetää, ei laki oo mulle moraali. Mut sillon mua vituttaa ku joku jää kii, ja väärydellä rangaistaan.

Toteaja: Uskomattoman paljon muuten jengi jaksaa jauhaa jatkuvasti siitä huumeiden laillistamisesta. Ku se on oikeesti silleen, että ei siitä lopputuloksesta voi olla kovin varma. Mun mielestä rangaistukset täytyisi silti pistää minimiin.

Kelailija: Joo, rangaistukset minimiin. Lisäks kaivattaisiin jonkinlaista yleistä mielipiteenmuutosta huumeisiin suhtautumiselle. Tollaset mielipiteiden muutokset ei kuitenkaan tapahdu nopeasti, eikä ns. barrikadeille nouseminen auta tässä tapauksessa ketään. Muutokset lähtevät yksittäisistä keskusteluista, ehkä työpaikan kahvipöydässä varovaisesta keskustelunohjauksesta huumeiden suuntaan, ja avoimuudesta.

Toteaja: Huumeista ei puhuta avoimesti. Jos ihmiset keskustelisivat keskenään avoimesti näistä ja sivuavista asioista, näkemys huumeita kohtaan varmasti muuttuisi. Nyt varmaankin suurin osa kansalaisista kokee jonkinlaista pelkoa ja ahdistusta ja pyrkii välttämään edes ajattelemasta näitä asioista.

Kelailija: Joo, huumevalistus toimii. Kukas se oli joka sanoi että pelko syntyy tietämättömyydestä?

Toteaja: Sinä?

Kelailija: Mmm.. ei kyl se joku oli..

<Tshahh!>

[Asidyyli]

Nimim. Miljoona kirjoitti plinkissä:


Kelailija: Mjoo. Mun mielestä se on yks olennaisimmista jutuista, et miten niihin kaikkiin kokemuksiin ja kelauksiin suhtautuu sit vaikutuksen jälkeen. Mikä on oikee suhtautuminen? Ehkä se on just se suhtautuminen niihin oivalluksiin, alitajuisiin ja huomattuihin. Kylhän te kaikki tiedätte nää pilvioivallukset?

Selventäjä: Välähdyksen kaltainen oivallus. Ha! Miksei tää muka voi olla näin? Tää on se juttu joka synnyttää nää muut jutut! Nää kaikki muut on seuraamuksia tästä.

Kelailija: Just se. Heti yks mun ekoista fiiliksistä ku vedin deelejä, oli se et se fiilis oli vähän liikaa silleen et "Tää on just näin". Vähän liian varmaa. Vähän liian itseriittoista. Ja se on mun mielestä leimannu kaikkia mun deelikokeiluja sen jälkeen. Vähän liian varmaa. Vähän liian fundamentalistista.

Kelailija: Toinen fiilis mitä oon huomannu, et sitä suhtautuu vähän liian kritiikittömästi ideoihinsa. Vähän niinkuin unohtaa verrata oivallusta muihin faktoihin. Vähän liian kiire.

Oli se kohta johon erityisesti kiinnitin huomioni. Tärkeää asiaa.

[Ahab]

Hienosti kirjoitettu teksti ja noi eri "hahmot" toimii. Hyviä keloja kans. Samanlaisia keskusteluja sitä käy itekkin välillä mutta ne hahmot on enemmänkin ID, ego ja superego jotka koittaa löytää tasapainon.