pelkojen kohtaaminen

[Aukikco]

pelottaa.

se lähestyy, saavuttaa, rampauttaa, apatisoi, saa jäämään paikoilleen.

mutta sitten pysähdyn ja rauhoitun, katson sitä silmästä silmään, ymmärrän jotain sen aiheuttamien tuntemusten syistä, ja päätän alkaa kulkea kohti.

pelkojen kohtaaminen on hillitöntä. useimmat pelot ovat irrationaalisia tai kohtuuttomia, siksi ne on helppo kumota yksinkertaisesti toimimalla niitä vastaan. jotkin pelot toki myös ohjaavat toimintaa selviytymisen kannalta hyvällä tavalla, mutta useimmat osoittautuvat lähemmän tarkastelun seurauksena täysin perättömiksi.

kohtaamaton pelko dominoi alitajunnassa, se ohjaa omistajaansa ilman että tämä sitä välttämättä ymmärtäisi. kohtaamaton pelko estää heittäytymästä, käynnistymästä.

kyky rakentaa käsitteellisiä konstruktioita ja tutkia tuntemuksiaan niiden valossa tarjoaa ulospääsyn, auttaa jäsentämään kokemusta.

arkisiin asioihin liittyvät pelot voivat olla kaikista raskaimpia, koska niitä ei yleensä ole pakko kohdata. pakolliset pelot ovat siinä mielessä helppoja, ettei niitä ole mahdollista välttää. täyteen vapaaehtoisuuteen perustuva pelkojen kohtaaminen tuntuu siksi pelottavimmalta.


viime viikolla kiipesin ensimmäistä kertaa tikkaita pitkin kymmenien metrien korkeuteen talon katolle. se pelotti, paljon. mietin, että miltä tuntuisi jos päästäisin irti. pystyin fantasioimaan sisälleni sen tunteen joka syntyisi kun tajuan etten enää ole tikkaissa kiinni, että putoan ja tiedän elämäni loppuvan muutamassa sekunnissa. se oli hurjaa. pysähdyin, katsoin alaspäin, pitkälle, huimasi. jatkoin kiipeämistä. ymmärsin että pelkoni oli jokseenkin epärealistinen, vaikkakin mahdollinen.

eräänä päivänä seisoin kylpyhuoneessa paljain jaloin ja psyykkasin itseäni - kylmä suihku odotti. tiesin siihen astumisen olevan mahdollista, mutta kynnys tuntui niin saatanan isolta. mutta toisaalta, koska se tuntui mahdolliselta niin tein sen, ja olin, ja nautin, ja astuin taas askeleen eteenpäin.

ilosaarirockissa päätin mennä uimaan. se pelotti, en ole koskaan ollut kovinkaan itsevarma vedessä enkä ollut tänä kesänä vielä käynyt uimassa, eikä minulla siksi ollut veteen minkäänlaista rutiininomaista suhtautumista. jännitti todella paljon, ja päätin vielä lisätä panoksia menemällä alasti uimaan. sosiaalinen paine olla tekemättä niin tuntui suurelta, koska kukaan muukaan ei sitä tehny - jos joku menee julkisella paikalla alasti uimaan, se liittyy yleensä kaveriporukan antamaan sosiaaliseen tukeen.

ja tein sen, ja se tuntui hyvältä ja vapauttavalta.


kirjoitan välillä niin kosmisista asioista, että tässä arkisempia. millaisia pelkoja te olette kohdanneet? millaiset pelot rajoittavat teitä? miksette nyt heti mene ja kohtaa niitä?

pelkojen kohtaaminen kasvun välineenä on tehokkaimpia juttuja, ja niin helvetin käytännöllistä. äärimmäisen vähän turhaa teoriaa.



nmahti

pelkojen jäsentäminen,
käsitemaailman järjestelmällinen avaaminen
ja tehokas kommunikaatio
päivänselväistävät sen
kuinka yksinkertaista on heittäytyä
kun on ensin taistellut itsensä
kynnyksen ylle.

ehkä se on aina rankkaa
mutta jumalauta!
ei mikään muu ole sekä mielekästä
että tunnu.

meissä tämä kyky villinä.


tagit: pelko, kehitys, potentiaali, vapaus

[chibbo]

Pelottavat ihmiset ovat pelottavia. Tikapuista tietää aika hyvin, että pysyvätkö ne paikoillaan kun niille on astunut mutta mitä ihminen tekee ei voi tietää ennen kuin tuntee kyseisen tapauksen.. hömjuu

[Dexma]

Pelkoja voittamalla vapaudut... No mutta? Missä kohtaan mennään tarpeeksi pitkälle voittaessa pelkoja? Pitäisikö meidän kaikkien kokeilla niinkuin Morrison teki, että esim, riippuisimme parvekkeen kohdalta alaspäin uhmaten mahdollista kuolemaa mahdollista alasputoamista... Koska olemme tarpeeksi voittaneet pelkoja? Pelkäämme ehkä kuolemaa pitäisikö silloin mennä kuoleman eteen ja päättä itse elämänsä, ainoastaan voittaakseen pelkonsa...

[Jeshu]

Se voi pelottaa, että vessasta kuuluu vessan äänet oven ulkopuolelle ja menevät ihmisten korviin. Jossain tämä on estänyt minua toimittamasta toimiani, jossain se ei ole estänyt, mutta väijynyt taustalla, jossain se ei ole väijynyt. Töissä se ei ole estänyt, mutta väijynyt on. Tänään töissä en pelkästään antanut tavaran tulla, vaan todella kohtasin pelkoani ja sitä, että tälläinen minä olen. Tätä minä pelkään. TÄMÄ MINÄ OLEN. Ulospääsyhän se on, myöntämällä itselleen asian saa sen hallintaansa - ainakin tässä tapauksessa.

[Aukikco]

Koska olemme tarpeeksi voittaneet pelkoja? Pelkäämme ehkä kuolemaa pitäisikö silloin mennä kuoleman eteen ja päättä itse elämänsä, ainoastaan voittaakseen pelkonsa...

ei. musta pointtina on ensisijaisesti se, että voittaa turhia pelkoja jotka rajoittavat elämää. toki voi myös uhmata henkeänsä jos siltä tuntuu, mutta en näe sitä mitenkään yleisesti tarpeellisena.

ei ole mitään päämäärää, jolloin on "tarpeeksi". ainakin minulle on vain jatkuva prosessi, jota käyn läpi, jossa ei ole loppupistettä vaan joka tuntuu hyvältä tässä ja nyt. se matka, ei se määränpää.

vessassa käymiseen liittyvistä traumoista pääsee tehokkaasti kun käy luotettavien ihmisten seurassa paskalla ovi auki. tykkään.

[Dexma]

Koska olemme tarpeeksi voittaneet pelkoja? Pelkäämme ehkä kuolemaa pitäisikö silloin mennä kuoleman eteen ja päättä itse elämänsä, ainoastaan voittaakseen pelkonsa...

ei. musta pointtina on ensisijaisesti se, että voittaa turhia pelkoja jotka rajoittavat elämää. toki voi myös uhmata henkeänsä jos siltä tuntuu, mutta en näe sitä mitenkään yleisesti tarpeellisena.

ei ole mitään päämäärää, jolloin on "tarpeeksi". ainakin minulle on vain jatkuva prosessi, jota käyn läpi, jossa ei ole loppupistettä vaan joka tuntuu hyvältä tässä ja nyt. se matka, ei se määränpää.

vessassa käymiseen liittyvistä traumoista pääsee tehokkaasti kun käy luotettavien ihmisten seurassa paskalla ovi auki. tykkään.

Pääsemme jatkuun... Mikä taas on turha pelko? Onko turhia pelkoja? Rajoittavat sinunkin elämää jollainlailla varmaan pelko roikkua parvekkeen reunalla? Mitkä ovat tarpeelliset pelot jotka voittaa? Ja jos ei ole päämäärää vaan puhumme jatkuvasta prosessista niin onko meidän matkalla loppua? Loppua jonka takia kannattaa matkata?

"Voihan vitsi kuinka lapsellisia kysymksiä..."
sanoo äiti...

[Aukikco]

Pääsemme jatkuun... Mikä taas on turha pelko? Onko turhia pelkoja? Rajoittavat sinunkin elämää jollainlailla varmaan pelko roikkua parvekkeen reunalla?

pointtina se, että kun pelkää yhdessä asiassa, pelkää toisessakin. poikkeuksetta - asiat eivät ole irrallisia. siksi yksinkertaisemmissa asioissa pelkojen voittaminen helpottaa myös monimutkaisissa asioissa pelkojen voittamista. se vie kokonaisuudessaan eteenpäin. turhuus taas on jokaisen itse määriteltävissä, ei siitä tarvii olla mitään yleistä sääntöä. ja siis toki on myös niin, ettei mikään ole turhaa - niin kauan kuin koen tiettyä pelkoa, näen että se on olemassa jotta kohtaisin sen ja oppisin siitä. kaikki, negatiiviset tunteet ehkä erityisesti, opettaa.

ehkä voisi enemmänkin puhua tarpeettomuudesta. kun ymmärrän tietyn pelon tarpeettomaksi, voin kohdata sen ja sen jälkeen se muuttuu turhaksi. ehkä. riippuu ihan siitä miten tykkää käsitteellistää.

Mitkä ovat tarpeelliset pelot jotka voittaa? Ja jos ei ole päämäärää vaan puhumme jatkuvasta prosessista niin onko meidän matkalla loppua? Loppua jonka takia kannattaa matkata?

matkan takia kannattaa matkata. mahdollinen loppu on vaan boonusta.