Asuminen ulkomailla

[Basebo]

Eli, oletko asunut/asutko muualla kuin Suomessa?

Itseä aika ajoin on mietityttänyt muutto jonnekkin toiseen maahan, jossa voisi aloittaa uuden elämän. Mutta mietintäähän tuo on vain jäänyt, tai pelkäksi kaukaiseksi haaveeksi. Ei ole uskallusta jättää kaikkea taaksensa ja mennä ihan vieraaseen paikkaan. Ehkäpä isoin menetys olisi perhe, mutta kun nykyaikana on netit sun muut niin tulisi kyllä pidettyä yhteyttä.

Mutta keskustelua ulkomailla asumisesta. Oletko asunut tai asut parhaillaan muualla kuin Suomessa? Miksi muutit ulkomaille tai miksi muutit takaisin Suomeen? Oliko vaikeaa sopeutua? Oliko jotain vaikeuksia?...

[LeFairylette]

Pakko vastailla tähän, vaikka en mikään asiantuntija olekkaan....

Eli oon aiemmin asunut ruotsissa, ei sen kummempaa.
Mutta tässä talvella oli tarkoituksena Englantiin muuttaa, ja ihan yhtimeen, Lontooseen. Tätä en kuitenkaan sitten tehnyt, mikä nyt vituttaa ihan suunnattomasti, koska kuukauden Lontoossa oleskelun jälkeen paluu Suomeen oli varsin karu.
Nyt oon kovaa vauhtia vaihtamassa kaupunkia, tosin suomen sisällä...Jos sinne Englantiin vaikka sitten joskus tulevaisuudessa.
Ulkomaille muutossa on kuitenki jonkin verran järjestelyä, se kannattaa suunnitella hyvin.

[Petri6]

Eli, oletko asunut/asutko muualla kuin Suomessa?

Itseä aika ajoin on mietityttänyt muutto jonnekkin toiseen maahan, jossa voisi aloittaa uuden elämän. Mutta mietintäähän tuo on vain jäänyt, tai pelkäksi kaukaiseksi haaveeksi. Ei ole uskallusta jättää kaikkea taaksensa ja mennä ihan vieraaseen paikkaan. Ehkäpä isoin menetys olisi perhe, mutta kun nykyaikana on netit sun muut niin tulisi kyllä pidettyä yhteyttä.

En tiedä, minkälaista uutta elämää tarkoitat, mutta jos tarkoituksena on päihdeongelman ratkaisu, niin niitä tulee kyllä löytymään mistä päin maailmaa tahansa.

[Basebo]

Eli, oletko asunut/asutko muualla kuin Suomessa?

Itseä aika ajoin on mietityttänyt muutto jonnekkin toiseen maahan, jossa voisi aloittaa uuden elämän. Mutta mietintäähän tuo on vain jäänyt, tai pelkäksi kaukaiseksi haaveeksi. Ei ole uskallusta jättää kaikkea taaksensa ja mennä ihan vieraaseen paikkaan. Ehkäpä isoin menetys olisi perhe, mutta kun nykyaikana on netit sun muut niin tulisi kyllä pidettyä yhteyttä.

En tiedä, minkälaista uutta elämää tarkoitat, mutta jos tarkoituksena on päihdeongelman ratkaisu, niin niitä tulee kyllä löytymään mistä päin maailmaa tahansa.

öm, en tarkota mitään päihdeongelmaa...tylsyyttä vain tekisi mieli paeta, tai hakea jotain uutta mielenkiintoa elämään, ehkäpä tämä ulkomaille muutto on hieman ylimenoa, mutta kun siitä on jotenkin haaveillut aina "karkaavansa" jonnekkin siistimpään maahan.

[PeppeHalti]

Mä asun nyt kymmenettä vuottani Englannissa. Olen asunut kuukauden verran myös amsterdamissa, mutta se oli enemmänkin pitkä loma, kuin oikeaa asumista.

Pulssat ja miinukset saattavat olla jossain määrin vääristyneitä, koska vertaan 90-luvun ja 2000-luvun alun suomea nykyhetkiseen englantiin.


+ Helppo saada duunia
+ Paljon päihteitä, halvemmalla, helpommin hankittavissa, käyttö arkipäiväistynyt kansan syvien rivien keskuudessa, joten vähemmän kuumotusta.
+ Rennompaa porukkaa, kaikkialta maailmasta joten saa kattavan maailmanlaajuisen kontaktiverkoston
+ Paljon bileitä jos sellainen kiinnostaa
+ Viinaa saa 24/7 supermarketista, halvalla.
+ Poliisia ei tunnu hirveästi kiinnostavan tällaiset pienimuotoiset kotikasvatukset
+ Paljon hyvännäköisiä itä-eurooppalaisia ja latinonaisia.
+ Sijainti keskemmällä euroopassa, pääsee matkustamaan melkein minne tahansa paljon halvemmalla, kuin suomesta.
+ Ravintola-alalla vallitseva tippikulttuuri mahdollistaa hyvän tulotason ammatissa, joka ei vaadi koulutusta
+ Ei törkeitä pakkasia, törkeitä helteitä harvemmin kuin suomessa.
+ Punta, ajoittamalla lomat euroalueelle sopivasti pääsee halvalla.
+ Poliisit pääsääntöisesti rentoja, ammattimaisen tuntuisia ja asiallisia.
+ Pubikulttuuri, jos löytää sellaisen porukan, joka tykkää ottaa vain muutaman sen pakonomaisen ördäys- ja tappelukännin sijasta.
+ Ihmiset eivät sekaannu asioihisi samalla intensiteetillä, kuin suomessa jossa joku vitun tukari on aina ilmiantamassa sinua poliisille jostain, ja poliisia vielä jopa kiinnostaa tämän tukarin ilmoitus.

- Asumisen taso. Omaan vuokra-asuntoon ei hanttihommilla ole varaan, vaan pitää asua kommuunissa. Näistä suuri osa on aivan saatanan kauheita lääviä, missä asuu aivan saatanan kauheita ihmisiä. Nykyään onneksi olen onnistunut sijoittumaan kohtuulliseen asuntoon, vaikka edellenkin on kämppiksiä. Talot huonosti rakennettuja ja pitkälti vanhanaikaisia. Moderneitakin asuntoja on, mutta ne ovat kalliita, ja silti niissä saattaa olla täysin järjenvastaisia ratkaisuja käytössä. Hyvän asunnon löytäminen on myös aika paljon tuurista kiinni, on ihan vitun kaameita katuja, joista seuraava katu on taas täysin ok. Muistelen kaiholla suomalaista vuokrayksiötäni.

- Paikallinen valkoihoinen alaluokka on aivan saatanan junttia xenofobista paskasakkia, poikkeuksiakin on, mutta noin yleensä. Asumisen kanssa saattaa syntyä ongelmia, jos asuntosi sattuu olemaan alueella missä on paljon köyhiä valkoisia englantilaisia. (esim. Salfordin tietyt alueet). Jostain syystä mustien köyhien paikallisten kanssa en ole kokenut vastaavia ongelmia.

- Dokaamisen yhteydessä vallitseva ördäyskulttuuri on ihan yhtä paha, kuin suomessa.

- Jos ei ole duunia, niin en minä ainakaan osaa tukia nostaa. Byrokratiaa aika monen asian suhteen paljon. (tosin olen aina ollut ihan vitun tunari kaiken paperisodan suhteen)

- Tupakka maksaa paljon, mutta eihän sitä kannatakaan polttaa.

- Suomalaisia ei tunnu olevan, kuin lontoossa. Ja minä inhoan lontoota sydämeni pohjasta. Joskus olisi kuitenkin kiva puhua omaakin kieltään.

- Junalla paikasta toiseen matkustaminen maksaa ihan vitusti, auton omistaminen maksaa ihan vitusti, ja bussilla liikkuminen todella hidasta, kun ne aina menee joka helvetin kylän kautta.

- Ihmisillä ei ole tunnu olevan mitään moraalia, kaikki varastetaan, mitä ei ole pultattu kiinni. Se mitä ei varasteta, särjetään ja sotketaan. Yleensäkin englantilaiset sotkevat, kuin siat. Kaunis saari, mutta täynnä roskia, ja kaikki on rikki. Jos joku asia on rikki, niin se korjataan ensi vuosikymmenellä mahdollisesti. En myöskään koskaan ole ymmärtänyt kulttuuria, jossa hyökkäillään ambulanssimiehien ja palokunnan kimppuun, kun ne ovat työssään.

- Kulttuuri on myöskin aika amerikkalaistunut, jengiä pääsääntöisesti kiinnostaa julkkisten sekoilut ja uusien puhelimien/vastaavien lelujen ominaisuudet. Onneksi väkeä on paljon, joten samanhenkistäkin seuraa löytyy.

- Ei kunnolla luontoa, niinkuin suomessa on joka paikassa. Kaikkialla on ihmisiä, jos menee luonnon helmaan, on sielläkin joka paikassa ihmisiä, jotka ovat saaneet saman ajatuksen kuin sinä, ja koska luontoa on hyvin vähän väestöön nähden, ei luonnon helmassakaan saa olla rauhassa. Psykeily ei ole tämän takia yhtään niin kivaa, kuin suomessa.

- Juurien menettäminen. Ei tämä oikein ole minun oma kulttuurini kuitenkaan, ei ihan tunnu oikealta kodilta vuosikausienkaan jälkeen. Mutta jos käy suomessa, niin sekään ei tunnu enää omalta kulttuurilta ja kodilta. Ihmiset puhuvat kyllä omaa kieltä, mutta muuten on itse ihan pihalla siitä miten asiat suomessa toimivat.

[Psychonautilus]

Mutta keskustelua ulkomailla asumisesta. Oletko asunut tai asut parhaillaan muualla kuin Suomessa? Miksi muutit ulkomaille tai miksi muutit takaisin Suomeen? Oliko vaikeaa sopeutua? Oliko jotain vaikeuksia?...

Olen asunut, asun tällä hetkellä ja tulen varmaan asumaan jatkossakin. Muutin lapsena vanhempien työn perässä maailmalle, Englannin kautta Thaimaahan. Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni siellä - Suomeen palasin vasta 18-vuotiaana (kesälomia lukuun ottamatta). Ehdinkin sitten olla Suomessa hurjat 2,5 vuotta, ennen kuin kyllästyin Härmään ja vaihdoin maisemaa. Nykyään vaikutan Alankomaissa.

Vaihtoehtoja ei 5-vuotiaalla nappulalla juuri silloin ollut, mutta olen äärimmäisen onnellinen sattuneesta. Arvelen, että elämäni olisi varmasti paljon köyhempää jos olisin asunut Suomessa, enkä koe jääneeni hirveästi mistään paitsi. Suomeen sopeutuminen oli yllättävän vaikeaa. Kulttuurishokista ei niinkään ollut kyse, sillä tiedän ja ymmärrän miten homma toimii. Sitä en vaan mitenkään tajunnut, että MIKSI homma toimii tuolla tavalla. Suomi vaikutti hirveän kaavoihin konservatiiviselta, syrjäytyneeltä, etäiseltä, eikä "meininki" noin kokonaisuutena juuri lämmittänyt. Lähinnä sitä kyynistyi itse ja urputti kaikesta turhanpäiväisestä.

Olin tosiaan melko papuusi kun muutin, eikä minulle ehtinyt muodostua hirveästi muistikuvia Suomesta ennen muuttoa. En koe erityisen vahvaa sidettä Suomeen tai suomalaisuuteen (vaikka toisaalta huomaan itsessäni silloin tällöin luonteenpiirteitä, jotka yhdistän välittömästi lähes kliseiseen "suomalaisuuteen"). Luonto on paremmassa jamassa kuin monessa muussa maassa, ja kieli on kaunis. Yhteiskunnasta minulla taas ei ole kovin paljoa hyvää sanottavaa - suorituskeskeinen, erilaisuutta halveksuva, kaavoihin kangistunut. Poliisi ja poliitikot sikailee minkä ehtii, ja silti missä tahansa ihmisten ilmoilla liikkuessaan katse osuu väistämättä sellaiseen henkilöön, joka luottaa viranomaisiin enemmän kuin itseensä, ja laukoo "Kyllä meille saa tulla tekemään kotietsintää vaikka joka päivä! Ei ole salattavaa." -tyylisiä letkauksia.

Tultuani Thaimaasta takaisin, ja varsinkin kun muutin jälleen pois Hollantiin, tällaisten keskusteluiden omalaatuisuus Suomessa korostui. Ei se varmaan ainoa maa laatuaan ole tällä planeetalla, ja totta kai tämä on räikeä yleistys siinä missä muutkin, mutta sekä Thaimaassa että täällä koen että ihminen pystyy ottamaan kriittisesti kantaa lainvalvojien toimintaan leimautumatta rikolliseksi, ja vaikkapa homojen oikeuksiin leimautumatta homoksi.

Suurimmalla osalla fiksuista tyypeistä ei ole tämän pelleilyn kanssa mitään tekemistä, ja ihan varmasti heitä vituttaa nämä tai vastaavat asiat.

Mutta en ole sekuntiakaan katunut päätöstä lähteä Suomesta taas helvettiin - ihme sinänsä, että viihdyin niinkin kauan. Kun useat muutot eri kaupunkien ja maiden välillä ovat lapsuudesta tuttua peruskauraa, ei tuottanut mitään vaikeuksia lähteä ihan uuteen maahan. Eikä ole tullut mitään "koti-ikävää", päinvastoin; jo parin kuukauden kuluttua tuntui jo aika pitkälti siltä, että koti sijaitsee tällä hetkellä Alankomaissa, ja helvetin hyvä että näin on. En tiedä kauanko meinasin täällä asua - nyt opinnot pitää vielä täällä ainakin vuoden. Voi olla että jään melko pitkäksikin aikaa - on nimittäin kaikin puolin mesta paikka.
Näin Suomeen verrattuna en osaa oikeastaan heittää kuin kaksi asiaa, jotka ovat mielestäni huonommalla tolalla:

- Koskematonta luontoa, tai luontoa ylipäätään, ei täällä hirveästi ole. Euroopan korkein väestöntiheys pitää kyllä huolen siitä, ettet pääse kokemaan sitä tunnetta mikä tulee siitä kun huomaa olevansa täysin yksin.

- Täkäläiset sotkee vauhtiinsa aina metaa. Ihan hyvää jos haluu bilettää koko viikonlopun tai olla poterossa väijymässä että millon Ryssä hyökkää, mut noin "hyötykäyttöön", varsinkin jos on tarkoitus käyttää aivoja jollain tasolla, se on aika paskaa. Olo on skarppi 2-3 tuntia, mutta hereiillä pysyy helposti ensimmäisestä dosesta sen 12h tai yli. Itse kun tykkään ottaa vähän amfetamiinia ja päästä yöksi nukkumaan.


Muuten tämä on aika täydellinen paikka mulle. Ihmiset on avoinmielisiä ja ystävällisiä ja perusluonteeltaan positiivisempia. Byrokratioissa ja tukisysteemeissä on enemmän järkeä; pätkätöistä ei rangaista! Yleinen hintataso on alhaisempi, ja päihteet maksavat keskimäärin 1/3 siitä mitä Suomessa: kaupasta saa 0,33l putelin 5-prosenttista olutta 30 sentillä, piriä saa about femmalla ketku, naksut 2-3e zipale ja kolasta pulittaa 40e. Poliisia ei tarvitse pelätä, koska pilvenpolton lisäksi niitä oikeasti kehotetaan viis veisaamaan myös huumeiden käytöstä (saattaa takavarikoida doupit, mutta syytteitä tulee aniharvoin. Toinen ihmeellisen sivistynyt asia on rankaisukäytäntö erilaisten päihteiden kohdalla - täällä MDMA:sta saa pienemmät tuomiot kuin joistain piperatsiineista, kun taas Suomessa tilanne on päinvastainen, huume v. lääke). Laatu on myös yleensä ollut aika kohdillaan. Kaljaa saa kotiinkuljetuksena, pilveä ja sieniä saa kaupasta, ja täällä minulla on useita kavereita, jotka eivät käytä mitään muuta kuin alkoholia, eivätkä paljoa sitäkään. Suomessa oli jotenkin selviö, että kaikki kaverit oli huumepiireistä - se yksi tyyppi duunipaikalta jonka kanssa tuli juttuun oli se poikkeus, joka vahvisti säännön.


Tulipas paatosta. En lähde oikolukemaan koska olen vähäsen sekaisin.

TL; DR ???

Tässä pääpointit:

- Muutin Suomesta niin nuorena pois ja ehdin olla kai sen verran kauan että siihen ei kertakaikkiaan voinut tai halunnut tottua Thaimaan jälkeen. Kokemukseni ulkomaille muutosta ja sen mielekkyydestä voivat siis olla vähän ruusuisempia kuin Suomessa pitkään asuneella. Toisaalta, varmaan joistakin teistäkin tuntuu siltä, että "Vittu kun pääsis helvettiin täältä perseestä!" Ja sieltähän pääsee. Todella helposti. Vaatii vaan rupeamista ja vähän boltseja. Eikä kyllä edes niitäkään kuin nimeksi. Kielipäätä sit kans vähän.

- Alankomaissa yhdistyy sopivasti avoimuus, letkeys ja hauskanpito sekä tehokkuus ja asioiden toimivuus. Pahinta koti-ikävää voi lievittää jo se, että hollantilaiset mm. syövät salmiakkia ja juovat vitusti huonoa kahvia. Minulle tämä on muutamissa asioissa samanlainen kuin Suomi, mutta vähän melkein kaikessa ihan vitusti parempi. Se ei liene vaikeaa, jos Suomessa asuminen oli minusta niin epämiellyttävää että piti evakkoon lähteä.

Alankomaissa pärjää myös aivan mainiosti englannilla. Totta kai kuuluu hyviin tapoihin opetella paikalliskieltä ja väkisinkin sitä vähän oppii ellei kävele laput silmillä ja korvilla, mutta ummikkoja on tullut vastaan 2 vuoden aikana vähemmän kuin kolmen tunnin aikana eräällä saksalaisella rautatieasemalla (ja vielä kohtuullisen suuressa kaupungissa). Ihan pikkukakaroita ja sitten muumioituneita fossiileja lukuun ottamatta kaikki puhuvat ällistyttävän hyvää englantia - itse asiassa sanoisin että härmäläinen ymmärtää paremmin hollantilaisen puhumaa englantia kuin englantilaisen, ellei tämä ole Suomessa asuessaan katsonut pelkkää Mustaa Kyytä ja Monty Pythonia (eikä sekään auta, jos engelsmanni sattuu olemaan maalta ja vähän väärästä suunnasta - kuvittele, että olet oppinut pelkkää kirjakieltä, ja joku alkaa puhumaan oikeen levveettä savvoo - luulisin että efekti on samankaltainen).

Äh. Oon liian sekasin. Saa kysyä lisää tai ohjailla johonkin suuntaan josta haluatte kerrottavan lisää, jos joku alkoi kiinnostamaan.

EDIT: Joo, ehkä ihan hyvä lisätä tähän väliin: muutin tänne kesällä 2010 eli pari vuotta olen ehtinyt asustaa täällä.

[Psychonautilus]

Muistupa mieleen yks kätsy homma kans - suomalaisena saa yleensä muualla Euroopassa hyvin terveydenhuoltopalveluita.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti oikeuttaa muissa jäsenvaltioissa samanlaiseen terveydenhuoltoon kuin saisi kotimaassaan. En ole ihan varma miten käytännössä lutviutuu muualla, mutta Hollannissa tilanne on aika unelma. Koska Suomessa on ainakin nimellisesti julkinen terveydenhuolto, ja kansalaisilla on KELAn kautta vakuutus, tulkitsee järjestelmä sen niin, että suomalaisen pitäisi saada täällä ilmainen terveydenhuolto.

Jos sairastuu, eikä kyseessä ole hätätapaus, ei asioida sairaalassa/TK:ssa vaan yksityisellä klinikalla (omalääkäri-systeemi) - julkisia ei käsittääkseni ole, eli noita on pakko käyttää. Kun lasku tulee, se lähetetään täkäläiselle vakuutusyhtiölle, joka maksaa yleensä 100% takaisin (joitain lääkkeitä yms. ei korvaa).

Eli siis: yksityisellä voi käydä valtion laskuun. Palvelut parempia kuin Suomessa.

EDIT: Niin, ja eetteriä saa kaupan tiskiltä.