Kärpässienten enteogeeninen käyttö Suomen Lapissa

[Kalastaja]

Seuraavat lainaukset ovat Toivo Immanuel Itkosen kirjasta Suomen Lappalaiset vuoteen 1945. Toinen osa. WSOY. 1948.


T.I. Itkonen (1891-1968) oli arvostettu Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen etnologian professori. Tutki etenkin saamelaisten kulttuuria ja kieltä.


s. 344
"Siperian kansoilla on usein naisŝamaaneja, joista vanhat lapinkuvaajat eivät tiedä kertoa. Itse noita (lp. nōai´di) -sana palautuu suomalais-ugrilaiseen alkuaikaan, sillä se esiintyy vogulinkielessäkin (ńājt). Noidan ollessa puheena sopinee mainita siperialaisten ŝamaanien tapa nauttia kärpässientä ekstaasiin pääsemiseksi; siten obinugrilainen noita nauttii kerralla 3 tai 7 sientä. On kiintoisaa todeta, että Inarin porolappalaisilla säilynyt perimätieto kertoo lappalaisnoidankin syöneen kärpässientä (jossa oli 7 pilkkua)."

s. 346
"Muinoin, kun noita kastoi (kãstâših) toisen noidaksi, söi kastettava opettajansa antamia, 7-pilkkuisia kärpässieniä. Opettaja luovutti oppilaalleen 'noidanhengen' (nōaide-vuoigņâ), ja kaste tapahtui siten, että edellinen otti verta vasemmasta sakarisormestaan ja voiteli sillä asianomaisen pään, kämmenet ja jalkapohjat. Kämmeniä voidellessaan hän sanoi: 'tiputa, tiputa lämmintä verta', jalkapohjia käsitellessään 'tallaa vierasta maata', tarkoittaen, että noidanhenkeä saattoi lähettää miten kauas tahansa. Näin kastetusta tuli itsekin noita."

s. 347
"Inarin porolappalaiset tietävät kertoa ns. rumpuakoista (rum´b-āhkkuh). Nämä söivät kärpässieniä, ennen kuin ryhtyivät noitarumpua käyttelemään. Rumpuakat olivat pahansuopia, lähettivät ”pahanpanoja” ihmisten kimppuun ja surmasivatkin näitä joko omasta aloitteestaan tai muiden pyynnöstä, pitäen 'taaloja'1 lähetteinään. Noita ei voinut kastaa rumpuakkaa eikä tämä häntä. Noita hoiti uskonnollisia menoja, rumpuakka syntisenä ei siihen kelvannut."

1. Taalo (stāllu) on lapin tunnetuin haltijaolento. ”Inarilaisten mielestä se ei ole ihminen eikä haltija, vaan 'rietas', paholaisen ystävä; puoliksi ihminen, puoliksi piru.” katso sivut 325-326.

[growy]

Tämä kyseinen aihe,tai no shamanismi on alkanut kiinnostaa.. Huomenna käyn hakemassa asiaan/aiheeseen liittyviä kirjoja.

[Asidyyli]

Uusimman Vice-lehden mykologia-osiossa oli pieni maininta amanita muscariasta, epäilin artikkelia väärällä kuvalla varustetuksi, sillä en ole vielä koskaan nähnyt täysin valkoista varianttia amanitasta. Selvisi kuitenkin että tällainen harvinainen alba-variantti löytyy ja kuvan sieni tdellakin kaikilta muilta ominaisuuksiltaan väriä lukuun ottamatta muistutti identtisesti tavallista punakärpässientä. Erikoista.

Muutenkin teksti oli epäilyttävä. Jotain skeidaa siitä miten sienet ovat kuuluneet nimenomaan rikkaiden siperialaisten (!?) ruokavalioon ja nämä ovat sitten jättäneet virtsaansa ulos köyhien juotavaksi. :?

[Kalastaja]

Muutenkin teksti oli epäilyttävä. Jotain skeidaa siitä miten sienet ovat kuuluneet nimenomaan rikkaiden siperialaisten (!?) ruokavalioon ja nämä ovat sitten jättäneet virtsaansa ulos köyhien juotavaksi. :?

Kuulostaa peruslaaduttomalta journalismilta.
Ei varmastikaan kenenkään siperialaisen ruokavalioon ole kuulunut (joskin esim. James Arthur on kehunut ryöpättyjen kärpässienten gastronomista arvoa). Rikkaat ehkä sikäli käyttivät kärpässientä köyhiä enemmän joissain paikoissa tiettyinä aikoina, koska sesonkiajan ulkopuolella kärpässienten hinta saattoi olla aika kova. Adolph Erman * esimerkiksi kertoo Korjakien (Koillis-Siperiassa) maksaneen talvella yhden poron yhdestä kuivatusta kärpässienestä.

Virtsaa on kierrätetty monissa paikoissa, jossa kärpässientä on käytetty. Omaa virtsaa siinä missä naapurin virtsaa. Myös porot ovat kärpässienten ja virtsan perään, etenkin kärpässienivirtsan. Uralilaiset kansat eivät ilmeisesti ole harrastaneet virtsan kierrätystä viimesinä vuosisatoina (ainakaan niin, että kukaan siitä raportoisi). ** Kenties koska Venäjän kulttuurinen vaikutus on ylettynyt sinne, toisin kuin kauemmas Siperiaan.

* Erman, A.
Reise um die Erde druch Nord-Asien und die beiden Oceane in den Jahren 1828, 1829 und 1830 ausgefuhrt.
Berlin. 1833-48. p. 223.

** Wasson 1968. Sivut 160-162

Lisää luettavaa kiinnostuneille:

Saar, Maret.
Ethnomycological data from siberia and north-east asia on the effect of Amanita muscaria.
Journal of Ethnopharmacology, Vol. 31, No. 2, pp. 157-173. 1991.

Wasson, R. G.
Soma: Divine Mushroom of Immortality.
New York: Harcourt Brace Jovanovich, 1968.

Åke Hultkrantz
Thoughts on Drugs in Eurasian Shamanism
Shaman. Vol. 11., No. 1-2, pp. 9-16. 2003.
----------

Yllä oleva Itkosen pätkä on ainoa varsinainen primäärilähde kärpässienten käytöstä Lapissa. Monet kirjoittajat käyttävät lähteenään Itkosta, mutta mitään uutta tai lisättävää asiaan ei ole. L.L. Laestadius arvelee 1800-luvun alussa kirjoittamassaan käsikirjoituksessa Lapks mytologi (suomennettuna Lappalaisten mytologian katkelmia. SKS 2000.), että Lapissa on ainakin ollut kärpässienten käyttöä, mutta hänellä ei ole mitään konkreettisia todisteita väitteelle.*

* SKS:n suomennuksessa sivut 296-298.

Lars Levi Laestadius
Lappalaisten mytologian katkelmia
Toimittanut Juha Pentikäinen, suomentanut Risto Pulkkinen
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000.

[Maor]

Virtsaa on kierrätetty monissa paikoissa, jossa kärpässientä on käytetty. Omaa virtsaa siinä missä naapurin virtsaa. Myös porot ovat kärpässienten ja virtsan perään, etenkin kärpässienivirtsan.

Käsittääkseni poroille syötettiin kärpässieniä, ja sitten niiden virtsaa juotiin. Sehän saattaa jopa olla oikein maistuvaa kylmällä tundralla, lämmittää mukavasti kurkkua ja mieltä

[Ahab]

Käsittääkseni poroille syötettiin kärpässieniä, ja sitten niiden virtsaa juotiin. Sehän saattaa jopa olla oikein maistuvaa kylmällä tundralla, lämmittää mukavasti kurkkua ja mieltä

Niinpä. Virtsaan ei tarvitse suhtautua ollenkaan niin inholla kuin länsimaalaisilla on tapana.
http://en.wikipedia.org/wiki/Urine_therapy

[Maor]

Juuri niin.

Oikein runsaasti kun pitää nestetankkausta päällä niin eihän se kusi edes haise millekkään, ja on aivan kirkastakin.

Nyt kun talvi tekee tuloaan, niin varatkaapa tytöt ja pojat yöllisille luontoretkille mukaan termoskannu, jota sitten täyttelette/tyhjentelette tarpeen mukaan.