jakoavain wrote:Kun mies rakastaa naista, on se vain päiväohjelman tietyn mukaan muokkaamista ja siihen tarttumista. Kun tulee ero sen hurjan 3vuoden hurmion jälkeen itketään kuinka hän oli s e only one.
Entä jos tämä näkemys onkin ainoastaan seurausta siitä, että kirjoittaja on itse kokenut enemmänkin riippuvuutta kuin puhdasta rakkautta? Tai niin kai oikeastaan sanoitkin, mutta oikeasti, rakkauden ei tarvitse päättyä tuskaan (tai päättyä ylipäätään) eikä rakastaessa tarvitse myöskään elätellä illuusioita siitä kuinka toinen on ainoa rakastamisen arvoinen maailmassa. Jokainen ihminen on tietysti omanlaisensa, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että rakkauden määrä olisi rajallinen, tai että vain yhtä ihmistä voi rakastaa.
Muutaman viikon ryyppäämisen jälkeen huomataan kuinka kauniilta muut naiset alkavat taas näyttämään ja kuinka paljon ärsyttäviä asioita exässä oli ja "yksinäisyyteen" tottumisen jälkeen onkin jo asia unohdettu.
Tämä seuraa usein sellaisessa suhteessa, jossa tunteita muihin ihmisiin kuin omaan kumppaniin on joutunut tukahduttamaan. Entä suhde, jossa voi avoimesti nähdä kauneutta muuallakin kuin vain omassa kumppanissaan, suhde jossa ei yritetä ylläpitää mahdotonta illuusiota siitä, että vain yksi ihminen herättäisi tuntemuksia ja aistielämyksiä? Ei mikään ihme jos tulee vitutuksen tunteita ex-kumppania kohtaan jos on työntänyt pois aitoja tunteitaan vain koska pelkää puhua asioista ääneen.
Tuo tantra + psykedeelit vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja eiköhän tantrassa ole sitten kyse tästä teidän rakastelusta. Kun ei voi edes kyntää sitä vakoa fyysisesti :D
Häh, mistäköhän puhut? Kyllä fyysinen kosketus on ihan olennainen osa tantraa!
Vihaan koko sanaa, kaupallisuuden huipentuma joka on isoilla teksteillä joka helvetin nurkan takana. Ihmiset käyttää sanaa kuin mitä tahansa muuta sanaa, vailla merkitystä.
Tämä on vähän sama ilmiö kuin se että jotkut alkavat vihaamaan hyvänä pitämäänsä musiikkia siinä vaiheessa kun siitä tulee "mainstreamia". Todellisuudessa musiikin sisältö ei muutu, ainoastaan kokemuksemme siitä. Tämä on tietysti varsin ymmärrettävää ja inhimillistä. Jos sanaa "rakkaus" pyrkii käyttämään siellä, missä sen todella kokee oikeaksi, sen arvo ei toisaalta kuihdu samalla tavalla kuin joka paikassa viljeltäessä. Toisaalta on tietysti myös hyvä tiedostaa etteivät sanat koskaan kuvaa itse tunteita, ja sen vuoksi eivät niitä pysty koskettamaan tai vahingoittamaankaan.
-Johannes jos tuolle kannalle lähdetään, niin eikö kaikki ole yhtä ja yksi kaikkea? Joten jos rakastan jotakuta rakastan vain itseäni ja siksi rakastan myös naapurin Seppoa.
Niinhän se onkin! Juuri tämän vuoksi rakkaus ei katoa. Toisaalta, tämän voi ymmärtää ideana ilman että on kokenut sitä todellisuudessa. Sen vuoksi jotkut ihmiset ymmärtävät hippien ajatukset rajattomasta rakkaudesta mutta pitävät sitä silti vähän huuhaana. Siinä vaiheessa, kun äärettömän rakkauden on kokenut, ymmärtää ettei kyse ole ainoastaan sanoista, tai jonkinlaisesta ohimenevästä ilmiöstä, vaan rakkaus on jotain johon voi jatkuvasti heittäytyä syvemmälle ja syvemmälle.
Älkää leimatko minua heti negatiivisena ihmisenä, rakastan monia asioita.. Mutta idea suhteista ja rakastumisesta tässä iässä on aika.. Niin.
Tässä onkin mielestäni yksi ihmisten yleinen, jos ei nyt huono, niin sanotaanko, että tavoitteiden suhteen (jos tavoitteena on rakkauden ylläpitäminen) epäkäytännöllinen näkökulma rakastamisesta ja rakkaudesta. Kun ei rakkauden tarvitse tarkoittaa suhdetta, rakkauden ei tarvitse tarkoittaa omistautumista, rakkauden ei tarvitse tarkoittaa rajoittamista. Puhtaimmillaan rakkaus on ainoastaan sitä itseään, kauneutta, asioiden arvostamista ja tuntemista sellaisenaan, voimakkaan aistillista kokemusta kaikesta, läsnäoloa, antautumista, rehellisyyttä. Rakkaus ei koskaan satuta. Rakkaudeksi luullut rakkauden mukana seuraavat lieveilmiöt voivat satuttaa.
Tämä
ei missään tapauksessa ole pelkkää idealismia tai abstraktiota, nämä ovat todellisia asioita joita on mahdollista oppia tuntemaan, kokemaan ja ymmärtämään, jos tahtoo. Vaihtoehtoisesti voi myös hakata päätään seinään ja kirota sitä, kuinka sattuu. Puhdas rakkaus vaatii tietoisuutta ja halua kasvaa, oppia. Puhdas rakkaus ei synny paikoilleen pysähtymisestä vaan antautumisesta jatkuvalle muutokselle, kehitykselle. Siten puhdas rakkaus vaatii myös halua ja kykyä myöntää omaa vajavaisuuttaan, kohdata ongelmiaan, katsoa kasvoista kasvoihin itseään alastomana, sellaisena kuin on. Hyväksymisestä muutos alkaa.
Ettei kenellekään tulisi sellaista kuvitelmaa että luulisin itseäni jeesukseksi, niin ei, minä en elä täysin puhtaassa rakkaudessa. En edes pidä sen ideaalitilan saavuttamista tavoitteena, tai mahdollisena. Minä vain kuljen eteenpäin polulla, joka opettaa minulle jatkuvasti enemmän rakkauden todellisesta olemuksesta. Rakastan jatkuvasti enemmän. Tärkeintä on suunta, muutos ja kehitys, ei täydellisyyden saavuttaminen. Ideat ovat ideoita, niistä voi inspiroitua kulkemaan itsellensä mieluisaan suuntaan. Hetkelliset puhtaan rakkauden kokemukset ovat innostaneet etsimään. Ehkä jatkuvan puhtaan rakkauden voikin saavuttaa, kuka tietää? Kehitykselle tuskin on rajoja.
Tietoisuutta ja rakkautta itse kullekin <3
olet oikeassa.
