Syrjäytynyt

[Kirosanoma]

Vittu oon hukassa.. Tekee mieli paeta mut mihin vittuun ja mitä sitten?
Känni vois pelastaa, mut pitää oottaa perjantaihin.. Saatanan sivari ku pitää hoitaa pois ja työpäivät pistää mut paskaks, mut ku pääsen kotiin tajuun et ei tääl oo mitään. Syön ja juon ja hengitän ja samaa kaavaa vaan.
Vitun oxaminit on loppu.
Pilvee ei saa..
Ei jaksa ettii, ku kaikki sanoo et ei oo jos ees vastaa.
Ihmisten seuras oon VAINOHARHANEN.. Luulen et ne nauraa mua ja halveksii ja mä saan olla niitten kaa et ne tuntis olevansa parempia. Oon hiljaa. En sano mitään ellen oo kännissä tai muissa.
Oon viimeisen puolen vuoden aikana polttanu siltoi parhaisiin kavereihin.
Vois testaa karstojen karstojen karstojen karstat tai jotain.
Placebo on parasta huumetta. Elämä on placeboa.

[Usoda]

Tervetuloa kerhoon.

[jakoavain]

Vittu oon hukassa.. Tekee mieli paeta mut mihin vittuun ja mitä sitten?
Känni vois pelastaa..Syön ja juon ja hengitän ja samaa kaavaa vaan.
Pilvee ei saa..
Ihmisten seuras oon VAINOHARHANEN.. Luulen et ne nauraa mua ja halveksii ja mä saan olla niitten kaa et ne tuntis olevansa parempia. Oon hiljaa. En sano mitään ellen oo kännissä tai muissa.
Oon viimeisen puolen vuoden aikana polttanu siltoi parhaisiin kavereihin.

Allekirjoitan!

[spasm]

lol. niinpä.

[Kirosanoma]

Herään. Taas uus päivä.

Vittu. Torkkua.. ei saatana, joko taas. Torkkua.. Pakko lähtee töihin.
Väkinäistä keskustelua ja laiskaa duunia.. Tänään tää kyllä meni aika kivuttomasti kun aika tuntui menevän suht nopeesti. Auttaa kun on jotain tekemistä. Töiden jälkeen baariin.. päivittäisissä uutisissa tilaan nelosbissen. Ei jaksa istua kauan kun ei voi oikein riskeerata sitä että olis huomenna krapulassa.. Viäl yksikin varoitus sivarissa ja joudun suorittaan loput lapinjärvellä. Sitä en kestäisi.
täältä nyt siis kirjoittelen. eka suuntaan kattoon pornoo.
sit tänne.. Kappas, jotku on sentään vastannu. Siitä big up, niinku räppärit sanoo.
Ens viikonloppuna olis noi marttilan metsäreivit.. en tiä pitäiskö mennä. Toisaalta, mutta taas toisaalta. Oon varma että valitsen sitten mennä tai en, kaduttaa. Konemetsässä olis sentää huumeita. Ja kukkaa sais kuulemma.
Toisaalta vois kyl ottaa rauhallisesti kotona... testailla vaikka tota dexmiä taas, ku viime kerrasta on jo vuosi. Silloin ei kyllä pelittänyt kauhean ihmeellisesti, mutta oon kyllä yleensäkin aika huono huomaamaan mitään pelityksiä.. Plateau sigma vois olla jännää. Ei kyl kiinnosta hankkii mitään ylimääräistä psykoosia tai reikiä aivoihin tähän päälle, et vois varmaan jättää väliin.
No onhan tässä aikaa miettiä.

Vittu mitä tilitystä. No tää on tällästä purkua, soittelen epävireistä urkua. Itku, niisk, kyynel. Tähän threadiin voi kyl muutki tilittää.

Niijoo... modet, oli tarkoitus alunperin postata tää tonne tuhkakuppiin, eli jos siltä tuntuu niin tumpatkaa.

[Kalastaja]

Olemassaolo on valintoja, ja useimmiten kärsimystä. Osaanottoni tai jotain sellaista.

[Havoc]

^ Samaa suosittelen.

[Delirium Tremens]

Plateau sigma ...vois varmaan jättää väliin.

Keinotekoinen nimitys eräälle epäloogiselle itsetuhoisen käytöksen muodolle. Minäkin jättäisin väliin.

Elämä potkii päähän, eikä se välttämättä miksikään paratiisiksi parane missään vaiheessa. On kuitenkin paljon syitä oppia sietämään sitä ja nauttimaankin siitä. Sanon toki tämän vain oman katsomukseni rajoissa, mutta sille ei ole häävejä vaihtoehtoja.

Ja lyhyen aikavälin käytännön neuvona sanon saman kuin edelliset. Mene lääkäriin.

[Lymykonna]

Aloita tästä.
Paratiisi ei ole paikka, vaan mielentila.

[psyke]

Kärsin vähän samasta. Toisaalta, elämä on vaan tällä hetkellä niin saatanan tylsää ettei paljo mitään jaksa tehä. Ketään ei jaksa nähä muuta ku viikonloppuisin. Minäki oon kyllä arka muiden ihmisten seuras, mutten nyt ehkä ihan vainoharhainen. Pitäs varmaan lähtee vaan ihmisten ilmoille muutenkin kuin viikonloppuna, selvinpäin tietty. Melkein kaikki kaverit asuu vaan jossain muualla ja ne jotka ei asu ryyppää viikonloput ja monasti arkenakin. Mitä tapahtui yhteisille illanvietoille ilman päihteitä? Tähän on nyt tultu ja ulos pitäis löytää. Onneksi en käytä mitään muita päihteitä ku alkoo ja joskus ganjaa. Pari vuotta sitten olin vähän ku tien haaras ja jos olisin kääntyny toiseen suuntaan saattaisin olla ihan rapanisti juuri nyt. Pitääpä muistaa et huonomminki vois mennä, toisaalta vois mennä paljon paremminki. Olipa taas ympäripyöreää liirumlaarumia...

[spasm]

Aivan liikaa tuo kannabis (=kuumotus/vainotus) nykyään syrjäyttää. Psyyke ei pysy kasassa jos joudun sosiaalisiin tilanteisiin pilvessä. Monet kerrat pitänyt nähdä kavereita tms., mutta pilvi on pakottanut ilmoittamaan kavereille että en pääse tulemaan.

[Tyhmä Kansalainen]

Joo-oh!

Nämä aatokseni mitä on päässäni surrannut päivän sopivat tänne kait parhaiten... En kehtaa kerta omaa topikkiakaan perustaa.

Tunteeko jotkut muut etteivät kuulu tähän maailmaan? Esim eri foorumit. Minne tahansa menen ja mitä tahansa sanon niin heti siellä on täysi sota minua vastaan... En tunnu kuuluvani minnekkään...
Ystäviä ei ole enää sillä erakkoluonne olen kovasti. Viimeisin ystävä olisi halunnut tavata kerran viikossa ja minun mielestäni oli jo täysi työ tavata kerran kuukaudessa... Sehän oli minulle useasti! Ehkäpä pari kertaa puolessa vuodessa jos sattuu samaan paikkaan niin se olisi sopivasti.
Olen oppinut viihtymään yksin mutta se tuntuu olevan perseestä, että mitä tahansa teen ja minne menenkään niin aina siellä on sota minua vastaan. Vikaa en itsestäni löydä vaan se on jokin karma tai olemus mikä saa sen aikaiseksi... Olen tottunut jo osaani, joka ei kovinkaan kummoinen ole.

Esimerkiksi työkkärissä asioidessani eräs haastattelu jäi mieleeni.. Yritin vastata mahdollisimman ystävällisesti kaikkeen vinoiluun... Sainkin sitten lopulta postissa hienon vastauksen joka meni suurinpiirtein näin: "Sinulle ei voitu varata paikkaa, koska kyseisen kurssin ei uskota edistävän työllistymistäsi mitenkään". Ja miten niin ei mukamas edistäisi? Olen ammattitutkinnoton ja tuota kautta olisin saanut edes jonkin ammatin.

Minä vain yritän hymyillä ja olla ystävällinen päivät pitkät ja muut ihmiset näyttävät lähestulkoon susilta silmissäni, jotka tulevat heti lampaan haistettua aterialle... Hommat stressaavat kohtalaisesti ja suurin unelmani olisikin saada elää työttömänä keskellä korpea... Voisin vain kierellä pitkin metsiä ja kalastella... Ei suuri unelma, mutta olen huomannut olevani onnellinen vähästä... Raha tai ihmiset eivät tee minua onnelliseksi vaan se, että olen yksin omissa ajatuksissani ja seuraan luontoa ja sen kulkua tekee minusta onnellisen. Voisin vaikkapa kirjoitella novelleja kaikessa rauhassa...

Olen suuren kokoinen ja kasvonpiirteeni näyttävät kuulema vihaisilta.. Jo ulkonäköni takia saan osakseni ennakkoluuloja. Vaikka miten yritän hymyillä ja olla ystävällinen niin tietyt henkilöt lähestulkoon vahtivat etten varasta kynää pöydältä. Eihän tietenkään asiaa auta venäläissukuisuuskaan mitenkään... Niin ja kamppailulajit ovat tehneet kenties myöskin jotakin uskottavuutta olemukseeni...
Puolet ihmiset pelkäävät ja pitävät varkaana ja toinen puoli vinoilee minkä kerkiää...

Ettei homma menisi ihan ahdistuneisuuden partaalle niin pitää sitä hyviäkin asioita sitten listata tähän syrjäytyneen elämään.
Yhtenä aamulla vedin housut jalkaan ja menin parvekkeelle istumaan. Aurinko paistoi ihme ja kumma... on ollut aika sateinen heinäkuu. Siinä istuskelin lämpimässä ja katselin miten puutarhani kukoistaa. Olin onnellinen kun kumppanini kasvoivat ja voivat hyvin. istuin vain ja haistelin miltä ilma haisee, kunnes lopulta kävin pölyttämässä muutamat kasvit. Se piristi koko päiväni kun tiesin kasveilla olevan kaikki hyvin.

Pyöräilen paljon ja liikun luonnossa... Tuossa yhtenä päivänä olin kuvailemassa vanhoja perustuksia ja ampiainen pörräili vierelleni.. Se vähän aikaa pörräili ja tervehti tulijaa ja lähti sitten takaisin. Tuli varmaan vain katsomaan, että kuka sattui pesän lähelle ja kun huomasi vaarattomaksi niin päätti antaa olla.

Kerran minua yritettiin rekrytoida verkostomarkkinointiin mukaan... Minulta kysyttiin, että mitä tekisit jos sinulla olisi niin paljon rahaa, että voisit tehdä mitä tahansa? Menin hämilleni ja ahdistuin. En halua paljon rahaa sillä söisin kumminkin samaa ruokaa ja asuisin samassa läävässä... En vain yksinkertaisesti kaipaa rahaa.

Kerran olin silloisten ystävieni kanssa pihalla juomassa. Kaverit olivat jo aika jurrissa... Toinen oli varastanut suolasirottimen ja nuoli suolaa nurkassa ja toinen meni portsarille aukomaan. Portsarilla oli jo pää punainen ja hän laski kätensä vyöltään... Niin olimme siis baarin edessä eikä meillä ollut aikomustakaan mennä kyseiseen baariin. Portsari ehti ottaa pari askelta kaveriani kohti kun hyppäsin väliin. Pelkästään paikalletuloni oli laskea päätä lyhyemmältä porsarilta löysät housuun... Ainakin kasvot vetivät kalpeiksi. Poke otti pari askelta takaisin päin ja itse revin kaverini pois kiusaamasta raukka parkaa...

Kyllä se elämä on elämisen arvoista loppujen lopuksi ja kaikesta mikä meinaa ahdistaa pystyy löytämään myöskin jotakin iloistakin puolta... Sitä ei vain aina meinaa jaksaa ajatella positiivisesti... Vaikkakin tulen ulkonäön takia tuomituksi niin on siitä ollut hyötyäkin... Vaikka olenkin ollut peruskoulusta asti työtön niin en kaipaa sitä rahaa... Pääasia, että toimeen tulee. Vaikka olenkin ilman kavereita niin jos oikein surkealle päälle satun niin aina voi tulla nettiin lukemaan mitä muille on tapahtunut... :? Aijuu... ja jos menen yhdenkin kommentin kirjoittamaan niin on taas sota pystyssä...

[jakoavain]

Koko kesän elämäni on ollut samaa, kuten aina.

Tulen töistä/koulusta/en ole edes lähtenyt minnekkään. Syön, luen foorumit läpi. Kuuntelen musiikkia haaveillen joskus omista musiikillisista taidoista. Soittelen rumpuja. Ei kiinnosta pyytää ketään ystävää sillä vain 2henkilöä tietävät mieltymyksistäni päihteisiin, kaikilla muilla on 100% vastustus niitä kohtaan sekä muutenkin muitakin haittaavia negatiivisia puolia (minulle negatiivisia, toisille plussaa. You never know.), siitä johtuen ei kiinnosta tavata heitä.

On vain kaksi tyyppiä jotka saavat minut iloiseksi ja pois ahdistuksen. Toista en nää enään koskaan tod.näköisesti ja toista vain vloppuisin.

Luettuani foorumit, soiteltuani ja ryvettyäni tylsyydessä.. ajattomassa tilassa mieleni kanssa. Kysyen samat kysymykset uudelleen.

Miettien tulevaisuutta... "Jos kehitys jatkaa samaa tahtia, 30vuoden päästä maailma on täynnä roskaa." - "Elämme jääkauden lämpökautta, ilmastot muuttuvat ja jäätiköt sulavat. Muutaman kymmenen vuoden päästä merenpinta on kohonnut 1metrin ja jäätiköt ovat sulaneet." - "Hanki hyvä koulutus, vakituinen työpaikka, vaimo, lapsia. Kasvata kakarat. Kuole."

Niinhän se vain on, osaan kyllä nauttia elämän pienistäkin iloista. Valitettavasti vain harvoin. Olen liian väsynyt henkisesti ja fyysisesti -liian usein. Ahdasmieliset ihmiset, ahdasmielisessä kulttuurissa ajavat minut hulluuden partaalle.

Ihmisten suoranainen tyhmyys ja todellisuuden pelko saavat minut vihaiseksi ja haluaisin levittää niin paljon sanomaa eri asioista! Mutta miten saisin heidän silmänsä edes vähän aukenemaan? En vitullakaan.

Naista kaipais ehkä eniten juuri nyt, ehkä se olis se mikä pitäis mut kasas. Syy herätä hymyillen joka aamu

Tuppukylässä ei vain tunnu löytyvän sen luontoista tyttöä. Eikä täältä kyllä haluaisi lähteä poiskaan. Oma koti kullan kallis ja kaupungit ovat ahdistavia.

Yläkerrassa, yksin omassa huoneessa. Päivästä toiseen ja viikonloput päissään kylällä aikaa kuluttaen tämä nuoruus tuntuu menevän. Kokeiltu on kaikkea muutakin ja tulen harrastamaankin muitakin tapoja viettää aikaa. Tuntuu vaan olevan se paras vaihtoehto juuri nyt. Täältä ei saa edes magic puffia! Vaikka saisinkin on mulla kauhea kuumotus päällä polttaa mitään, kiitos poliisien.

Vanhempien silmis meni kyll kaikki ojaan sen poliisitouhun jälkeen. Isä piti perus porttiteoria huudon. Äiti onneksi tietää kovan itsehillintäni, varovaisuuteni ja hiljaisen lähestymisen asioita kohtaan. Kuten alkoholia jne.. Silti hänellä on pelko samasta asiasta. Olen kuulemma liian innostunut päihteistä (puhellaan äidin kanssa asioista ihan avoimesti, se kyllä auttaa poistamaan ahdistusta kun toinen oikeasti kuuntelee eikä sulje korviaan. Hän tietää kyllä mitä kannabis oikeasti on).

Vain elämää, ei sen enempää. Kun jalat kestäis, mutta ei pää.

Silti nautin yksinelosta. Mikään ei ole sen mahtavempaa. Aina ei tarvita sanoja. AINA, mutta edes joskus .

Manic Depressions or just having too much time, with my mind.

Kyllä näen silti elämän elämisen. En pelkää kuolemaa, en ole koskaan pelännyt. Miksi pelkäisin? Kuolema ei ole loppu tai alku. Elämä on kaikkialla, aina. Näin minä uskon, sanokaa mitä sanotte.

Aah, hajonnaista tekstiä pitkän työpäivän ja lämpimän aterian jälkeen. Eli aika unettava olo.

Kiitoksia ajastanne, dr.phill!

[Ahab]

Kokeilkaa irciä

[Usoda]

Tunteeko jotkut muut etteivät kuulu tähän maailmaan? Esim eri foorumit. Minne tahansa menen ja mitä tahansa sanon niin heti siellä on täysi sota minua vastaan... En tunnu kuuluvani minnekkään...

Kuullostaapa hyvin tutulta nuo tuntemukset, suurilta osin... Itse en vaan koskaan ole netissä tai tosielämässä uskaltautunut näistä avautumaan kun pelkään että saan negatiivisen vastaanoton tai en osaa ilmaista asiaani oikein. Minussa on myös sitä vikaa että osaan joskus päässäni kääntää neutraalitkin palautteet piikittelyksi, varsinkin internetissä tää on helppoa kun ei näe toisen ihmisen eleitä. :?

Nuorempana osasin olla sosiaalisempi ja olla murehtimatta asioista liikoja mut nykyään tuntuu että suun auki saaminen ja vapaasti puhuminen sekä ystävystyminen ihmisten kanssa vaatii sellaisia voimavaroja että niitä pitää aina kaivaa päivät pitkät ennenkun mitään saa aikaiseksi. Eikä asiaa auta yhtään että harrastuksiltani olen tälläinen animehörhökummajainen enkä edes sopeudu yhteen muiden animeharrastajien kanssa.

Mutta loppujenlopulta en oikeastaan ole pettynyt elämääni vaikka vastoinkäymisiä onkin ollut ja varmasti tulee vielä tulemaan rutkasti, ehkä minäkin olen yksi niistä ihmisistä jotka tyytyy aika vähään. Kunhan on katto pään päällä, rahaa ruokaan ja vähän myös viihteilyynkin sekä toimiva netti kotona niin olen tyytyväinen.

[jakoavain]

Kokeilkaa irciä

"Reaaliaikainen päiväkirja joka vittuilee takaisin."

"Irc on hienoa! Oikeesti! Kaikki on wanhaa, paskaa. Ketään ei kiinnosta ja silti tulee istuttua vuosia sen ääres!"

Harrastin 1,5v ja lopetin ku seinään. En koske enään muutakuin avunhuutojen perässä (jos ei googlella löydy).

What's the difference
Between you and me
That makes it so hard
To live together in the same flat

'n' what's the use
For fighting
You've got nothing to fight for
And you're only wasting your time

I wanna be
I wanna be on my own

Where have you been
'n' what were you doing
All these stupid questions
Before I go to bed alone

How 'bout tomorrow
Where you gonna be
All these stupid questions
Before I go to bed alone

I wanna be
I wanna be

On my own

[Tyhmä Kansalainen]

Kuullostaapa hyvin tutulta nuo tuntemukset, suurilta osin... Itse en vaan koskaan ole netissä tai tosielämässä uskaltautunut näistä avautumaan kun pelkään että saan negatiivisen vastaanoton tai en osaa ilmaista asiaani oikein.

Sama täällä on pitkälti ollut... Johtunee myöskin siitä, että ihmisillä on netissä paha tapa kääntää kaikki sanomiset ihan nurinkuriseksi, takertua yhteen lauseeseen ja irroitella ne kokonaisuuksistaan..
Joskus kun haluaisi purkautua jostakin asiasta niin sitä on vain hiljaa sillä yrität kirjoittaa / sanoa asian miten asiallisesti ja mallikelpoisesti tahansa niin pian joku huomaa jonkun jutun mistä pääsee huutamaan... Niin ja sitten se muuten loistavasti alkanut päivä onkin taas seuraavat 15 min pilalla...

Minussa on myös sitä vikaa että osaan joskus päässäni kääntää neutraalitkin palautteet piikittelyksi, varsinkin internetissä tää on helppoa kun ei näe toisen ihmisen eleitä. :?

Uskoisin myös, että netissä piikitellään / huudetaan ja valitetaan paljon helpommin kuin oikeassa elämässä... Kun toista ei näe niin se on paljon helpompaa aloittaa kettuilu vain oman egonsa parantamiseksi.. ja mikä parasta: Kun sen tekee anonyymisti niin siitä ei kostaudu itse mitenkään. :?
Itsekkin kun olen ollut koko nuoruuteni kestokiusattu minne ikinä olenkaan mennyt niin sitä ottaa helpommin kaiken palautteen... ei pelkästään neutraalia vaan myöskin ihan kehutkin kettuiluna...

Se tekee ystävystymisestä myöskin vaikeata. Kerrankin minua yritettiin iskeä todenteolla sillä ämmä ajatteli saavansa minusta jotakin uutta selville mistä pääsevät sitten porukalla nälvimään... myöskin se olisi ollut hauskaa, koska minut olisi saanut tekemään kaikkea typerää josta porukalla olisi päässyt nauramaan... Niin ja mikäli tuollaisia ideoita on niin ei kannata puhua niistä bussissa. Pääni kun pyörii ja korvani kuuntelevat aivan kaiken mitä ympärilläni tapahtuu.

Tuollaisten tapausten jälkeen jos joku sanoo vaikkapa, että "tosi kiva paita" niin alkaa ensimmäisenä etsimään jäätelötahraa paidalta... Tai mikäli joku antaa palautetta novellista / runosta / tai mistä tahansa niin sen ottaa heti kettuiluna... eteenkin mikäli palaute on tyyliin "tuosta kohdasta mä eritoten pidin... se oli niin yllättävä".
Sitä alkaa heti omassa päässä surraamaan ja aivot käsittelemään asioita ja kääntämään ne nurinkurisiksi...

Niin ja tietenkin vielä kun menneisyyteen liittyy tuota väkivaltaa, valeiskuyrityksiä ja ihan silkkaa teräkammoa niin vaikka niistä ajoista onkin jo kuusi vuotta niin silti mikäli joku kutsuu minut kylään ja haluaa olla kaverini ja tavata minut jossakin niin alkaa päässäni helposti kytemään ajatukset, että kehenköhän sekin on yhteydessä ja kukakin nyt aikoo pääni menoksi jotakin... Kyllä noista on alkanut eroon pääsemään pikkuhiljaa, mutta mikäli ihminen ottaa liian avoimesti vastaan minut niin sitä on heti varpaisillaan... Normaali vastaanotto kun on se, "älä varasta mitään" tai "haluutko turpaan vitun homo?"...

Nuorempana osasin olla sosiaalisempi ja olla murehtimatta asioista liikoja mut nykyään tuntuu että suun auki saaminen ja vapaasti puhuminen sekä ystävystyminen ihmisten kanssa vaatii sellaisia voimavaroja että niitä pitää aina kaivaa päivät pitkät ennenkun mitään saa aikaiseksi. Eikä asiaa auta yhtään että harrastuksiltani olen tälläinen animehörhökummajainen enkä edes sopeudu yhteen muiden animeharrastajien kanssa.

Nuorena sitä suhtautuu kaikkeen avoimesti ja iloisesti. Kun tähän maailmaan ja oravanpyörään alkaa pääsemään sisälle niin piirit pienenevät ja ihmisistä tulee turhamaisempia. Sitä itsekkin sen seurauksena sulkeutuu eikä niin helposti luo uusia siteitä uusiin ihmisiin. Sitä ikään kuin on varautunut kokoajan uhkaan tai hyökkäykseen ja ottaa puollustuskannan itselleen... sen ns kovan ulkokuoren mikä sitten piikittelee ja nälvii heti tilaisuuden tullen.

Hörhöjä me taidetaan kaikki olla tavalla tai toisella jotka kasvien kiehtovaan mailmaan ollaan tutustuttu? Meinaa ainoat ihmiset jotka minun seurassani ovat viihtyneet pidempiä aikoja kuin tunteja ovat olleet kaikki tavalla tai toisella umpihörhöjä. Ehkäpä se onkin juuri yhdistävä tekijä ja voimavara? Kun yhteiskunnasta syrjäytyy, muuttuu myöskin arvomaailmat ja näkee ihmisten maailman paljon petollisempana ja turhamaisempana kuin muut näkevät... Sitä vain istutaan metsän siimeksissä ja seurataan puitten lomasta miten outo kansa menee kiireillään... Ehkäpä sillä ei loppujen lopuksi olekkaan väliä onko syrjäytynyt narkki tai vaikkapa harry potter fani... Kumpikin on sisimmältä samanlaisia ja tulisivat varmasti hyvin toimeen keskenään... Sitä oppii katsomaan pintaa syvemmälle kun ei ole pelkästään pintaliitäjiä ympärillä... Ehkäpä sitä on vain aikaa ajatella ja muodostaa käsityksiään.

Mutta loppujenlopulta en oikeastaan ole pettynyt elämääni vaikka vastoinkäymisiä onkin ollut ja varmasti tulee vielä tulemaan rutkasti, ehkä minäkin olen yksi niistä ihmisistä jotka tyytyy aika vähään. Kunhan on katto pään päällä, rahaa ruokaan ja vähän myös viihteilyynkin sekä toimiva netti kotona niin olen tyytyväinen.

Jos vastoinkäymisistä pääsee ylitse niin vastoinkäymisistä oppii... Vaikka minäkin vihaan vähän sitä sun tätä mitä minulle on tapahtunut niin ilman niitä tapahtumia en olisi tällainen luonne kuin olen. Olen tyytyväinen itseeni enkä haluaisi olla minkään muunlainen. Eli vaikka elämä ei olekkaan kummoinenkaan niin se on se elämä minkä itse haluan elää...

ja tässä vaiheessa alkaa mietteet ja ajatukset menemään liian syvällisiksi, jotta niitä tajuaisi ilman daturan pyhää voimaa...
Tietenkin mikäli daturaa tai ymmärrystä löytyy niin juttelen mielelläni.

[tRip]

Miksi hiljaisuus seurassa koetaan harmittavan usein kiusallisena/epäkohteliaana..?

[jakoavain]

Miksi hiljaisuus seurassa koetaan harmittavan usein kiusallisena/epäkohteliaana..?

Oletetaan eleenä epäkiinnostuksesta ja tylsistymisestä.

Aina kauhea kiire..

uusien tuttavuuksien / ensitapaamisissa tämä on kyllä tosi .. ahdistava kokemus :S

[Dalph]

Usoda ja Jakoavain: todella tutun kuuloista tekstiä... En jaksa alkaa enempää selostamaan ainakaan tällä hetkellä, mutta hieman syrjäytynyt olen itsekin.

Olen tyytyväinen itseeni enkä haluaisi olla minkään muunlainen.

Vaikka olen itsekin hiljainen ja ujo ja muutenkin vähän tälläinen, ketä useimmat katsovat ehkä oudoksuvasti, niin tämä pitää paikkansa. Pidän itsestäni tälläisenä kuin olen, toivoisin vain, että muutkin osaisivat arvostaa minua tälläisenä ymmärtää paremmin kantojani asioihin. Kun pääsee kavereiden kanssa juttuun vaikka kahden kesken tai pienellä porukalla, sopivassa tunnelmassa niin he kyllä ymmärtävät asioita jotka ovat minussa erilaisia kuin heissä. Oikeastaan minulla on yksi ystävä, jolle voin kertoa oikeastaan kaiken ja hän voi minulle. Toinen myös, mutta häntä sanoisin ennemminkin kaveriksi, enkä hänelle ihan kaikkea kehtaa kertoa, vaikka hän ymmärtäisikin.

[d.j.pratt]

Itse olen täysin erakoitunut, ennen olin liiankin sosiaalinen. Nykyään valitsen seurani tosi tarkkaa, eli mielummin yksin kuin pinnallisten idioottien seurassa. Eli olen yksin koirieni kanssa. Mulla on IRC ja nämä forumit, missä voin "tavata" ihmisiä.

Elämä on simppeliä Pitää tehdä valintoja eikä murehtia niistä.

Tarkoitus olisi muuttaa keskelle metsää johonkin mummon mökkiin mahdollisimman pian, poiskaus kaikista ihmisistä. En usko kompromisseihin, mitä välttämättä joutuu parisuhteessa tekemään, kompromississa aina toinen joutuu antamaan periksi tahdostaan ja mä en aio olla se joka antaa periksi.

Elän muutenkin 6v:n sykleissä siinä ajassa ihmisestä saa irti kaiken mitä tarvitsee, sen jälkeen se on sinulle hyödytön. Sillat kaikkiin kavereihin olen laittanut poikki. Korkeintaan malilla ollaan joskus yhteydessä, en vastaa puheluihin saati että haluaisin edes tavata ketään. Mutta mä olen näin juuri tällä hetkellä ihan tyytyväinen olooni, en väitä etteikö tilanne voisi muuttua joskus, mutta nyt näin.

[tropic]

Aivan liikaa tuo kannabis (=kuumotus/vainotus) nykyään syrjäyttää. Psyyke ei pysy kasassa jos joudun sosiaalisiin tilanteisiin pilvessä. Monet kerrat pitänyt nähdä kavereita tms., mutta pilvi on pakottanut ilmoittamaan kavereille että en pääse tulemaan.

Sama juttu. Sitä perus kuumotusta.

[Piikki]

Joo kyllä itselläkin on usein semmonen olo että olisi "yksin kavereiden kanssa"
Mutta se johtuu kai siitä että joskus pelkään kertoa enemmän omista mieltymyksiä/näkökulmia.

Mutta onneksi on myös ystäviä, jotka ymmärtää että kärsin jonkinasteissta sosiaalisten tilanteiden pelosta

[downstair]

Miksi hiljaisuus seurassa koetaan harmittavan usein kiusallisena/epäkohteliaana..?

Oletetaan eleenä epäkiinnostuksesta ja tylsistymisestä.

Aina kauhea kiire..

uusien tuttavuuksien / ensitapaamisissa tämä on kyllä tosi .. ahdistava kokemus :S

Joo ja varsinkin kun mulla nykyään uudet tuttavuudet slash tutustuminen käsittää sen että "moi mennääks polttaan paukut, mennään". Sitte istutaan ja tuijotetaan seinää/merta/omia käsiä ja ajatellaan lapsuusmuistoja ja jossain vaiheessa muistetaan että aini emmä olekaan tässä yksin. Mutta että mennäänkö toisteki juttelemaan

En nyt koe sitä kiusallisena mutta toivon etten ite vaikuta epäkohteliaalta.

[psilotek]

Vittu, mitä tuubaa.

Tälläset selittelyt tekevät antavat tukea teorialle, että päihteiden käytöllä pyritään kompensoimaan joitain persoonallisuuden vajavaisuuksia tai normista poikkeavuuksia. Ei näin.

Päihteiden tai sanotaan vaikka luonnon tarjoamien tajunnanlaajentumista edesauttavien substanssien käyttö ja koko elämäntapa pitäisi tuoda esiin ylpeästi ja kypsästi. Tämä tarkoittaa, myös ne henkilöt jotka tätä harrastavat ovat keskimäärin sietokykyisempiä ja laajemman näkökannan omaavia.

Tälläinen surkuttelu kertoo vaan että suurin osa täällä pakenee jotain ongelmia. Hoitakaa julkisella paikan ja sosiaalisuden kammot yms setit terveellä järjellä ja pelkonne kohtaamisella. Sen jälkeen trippailukin todennäköisesti laantuu ja muuttuu mukavemmaksi.

[Touchet]

Tälläset selittelyt tekevät antavat tukea teorialle, että päihteiden käytöllä pyritään kompensoimaan joitain persoonallisuuden vajavaisuuksia tai normista poikkeavuuksia.

Niin. Ehkä se pitää paikkansa?

...

Minä ainakin käytän psykedeelejä, koska tuntuisi täysin luonnottomalta olla ilman niitä. Minulta puuttuu jotakin sellaista, mitä en voi löytää kuin tietyistä tryptamiineista. Luulenpa, että tämä puute johtuu niistä samoista syistä, joiden vuoksi koen hierarkkiset järjestelmät ja suorituspainoitteisessa oravanpyörässä kiikuttamisen täysin epämiellyttäväksi ja luotaantyöntäväksi tavaksi toimia. Minusta tuntuu, että heittäisin resurssejani hukkaan koittamalla toimia tälläisessä yhteisössä. Ainoa periaatteeni on se, että luovuus tulee kanavoida yksinomaisesti omaksi itsekseen kehittymiseen. Tämän vuoksi olen ylpistynyt ja vetäytynyt sivummalle paskan keskeltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö pitäisi ihmisistä. Yhteiskunta ja moraalisen toiminnan ensisijaiseksi prioriteetikseen asettavat kansalaiset muodostavat sen instanssin, joka ei kykene vuorovaikuttamaan yksilöityvien ihmisten kanssa ja se syrjäyttää meidät, jotka emme halua toimia sen parissa. Liity meihin tai kuole, niinku. Onneksi me olemme aina askelta edellä, emmekä pyri kompromisseihin.

[psilotek]

Ei helvetti, otan takaisin osittain sanottua. Siis nuo surkuttelijat sentään puhuvat ongelmista realistisesti, joskin ongelmien ja pelkojen kohtaamisessa oli ongelmia.

Toi yllä oleva kirjoitus se vasta varsinaista tuubaa olikin. Tuossa tekstissä on samanlaista paatosta kun Jokelan koulun Pekalla. "Olen ylpistynyt ja päättänyt jättää leikin kesken". Ei tuolla ole mitään tekemistä ylpeyden kanssa. Muotoilen vielä uudestaan, "ylpeästi esiintuominen" tarkoitti "tuoda esiin varmalla itsetunnolla varustettuna".
Myös hierarkkia ja suorituskyky kuuluvat yhteiskuntaan ja luontoon (ei enempää luontovalintashittiä tähän) ja ainoastaan ne, jotka eivät ole valmiita toimimaan oman olemassaolonsa oikeutukseksi ja, niin kuin edellinen lukija kirjoitti, kokevat "heittävänsä resurssejaan hukkaan koittamalla toimia tälläisessä yhteisössä", selittävät että "koska olen yksilö, en tee töitä ja elätä itseäni vaan syrjäydyn sillä jostain syystä kaiken vaikean välttäminen ja itselle oman paremmuuden jankuttaminen toimii paremmin".

Jos pärjäät yhteiskunnassa, hankit itsellesi ja perheellesi hyvinvoinnin, niin silloin tajunnanlaajentamisen oikeutusta ja yksilönvapauttasi ei kukaan voi kyseenalaistaa (lainalaisista asioista tässä ei puhuta), sillä olet itse ansainnut ja tehnyt jotain itsesi ja mahdollisen perheesi eteen.
Tälläisia ihmisiä tarvitaan yleisen mielipiteen muuttamista varten. Sitäpaitsi mielikuvan päihteitä vetävistä luusereista ylläpitävät parhaiten nämä nimenomaset "luuserit", joille ko. imago antaa tekosyyn jättää leikki kesken ja ylläpitää paremmuuttaan sille ainoalle henkilölle, joka tämän uskoo - oma peilikuva.

Toisaalta hyvinvoivan ja vaikutusvaltaisen yksilömassan vaikutusta tai mieltymyksiä tajunnan laajentamiseen ei edes ole mielekästä alkaa kenellekään korostamaan, sillä asiat tapahtuvat taustalla tehokkaammin. Syntipukkeja taas ovat samat "yhteisön ulkopuolelle jääneet yksilöt resursseineen".

Vastavuoroisesti voi sanoa, että joka päivä duunissa käymisen ja itsensä kehittämisen välillä ei ole ristiriitaa. Se saattaa päinvastoin viedä uuteen paikkaan, uusiin maihin, joissa näkemykset tajunnanlaajennukseen ovat osittain välinpitämättömämmät kuin angstisessa Suomessa ja tajunnan laajentaminen varsin helppoa ja pääosin laillista. Hollannissa esimerkiksi. Itse en asustele Hollannissa, lähellä kyllä ja posti tulee aina perille.

Tuohon edellisen kirjoittajan kompromisseihin vois lisätä, että itsetuhon tiellä älä tee kompromissejä, vaan pyri loppuun asti yhteiskunnan ulkopuolelle parilla etuaskeleella maallisesta elämästä mahdollisimman pian pois, niin yhteiskunnalla on enemmän rahaa uudelleenjakoon esim. hinnanalennuksiin, verojen laskuun ja muuhun hyvinvointiin kun on vähemmän suita ruokittavana.

[NoLife1%Lowlife]

Minä, minä, minä, tiedän kaiken

Sain aivovaurion tai lähinnä vaurioitin aivojani lukemalla tekstisi. Vai olenko vaurioittanut aivoni jo ennenkuin luin kirjoituksesi?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Tämän viestin informaatioarvo = puhdas 0.

EDITTIÄ:

Vittu, mitä tuubaa.

Tälläset selittelyt tekevät antavat tukea teorialle, että päihteiden käytöllä pyritään kompensoimaan joitain persoonallisuuden vajavaisuuksia tai normista poikkeavuuksia. Ei näin.

Päihteiden tai sanotaan vaikka luonnon tarjoamien tajunnanlaajentumista edesauttavien substanssien käyttö ja koko elämäntapa pitäisi tuoda esiin ylpeästi ja kypsästi. Tämä tarkoittaa, myös ne henkilöt jotka tätä harrastavat ovat keskimäärin sietokykyisempiä ja laajemman näkökannan omaavia.

Tälläinen surkuttelu kertoo vaan että suurin osa täällä pakenee jotain ongelmia. Hoitakaa julkisella paikan ja sosiaalisuden kammot yms setit terveellä järjellä ja pelkonne kohtaamisella. Sen jälkeen trippailukin todennäköisesti laantuu ja muuttuu mukavemmaksi.

Tärinöissäni unohdin täysin mitä piti kirjoittaa ja keskityin arvostelemiseen...
Joku viisas henkilö netissä sanoi joskus näin vapaasti muisteltuna: Terveet ihmiset eivät tarvitse huumeita tai lääkkeitä elääkseen/elämäänsä.
Olenko terve? Millainen ihminen on mieleltänsä terve? Kuka määrittelee terveen ihmisen? Mikä vitun terve? Kaikkitietävä kristall... wiki kertoo terveydestä näin:

Terveys voidaan määritellä negatiivisesti ruumiillisten ja henkisten sairauksien poissaolona tai positiivisesti hyvänä ruumiin ja hengen tilana, jota kuvaa parhaiten sana hyvinvointi. Terveys on kuitenkin laaja käsite, jonka määritelmää on vaikea esittää. Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan "terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puutetta".

Elän maailmassa, jossa on myös pahuutta. Ilman pahaa ei ole hyvää... En ajattele kuin muut. Olenko sairas? Vai terve? Mahdollisesti hullu? Millainen ihminen on jatkuvassa täydellisessä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilassa? Epäilemättä se joku on hyvin onnellinen ihminen...

[Touchet]

...

Voisitko kiltisti korjata postauksesi vähän koherentimpaan muotoon? Se oli täynnä argumentointivirheitä ja biasoituneisuutta, enkä oikein päässyt selville siitä, että mitä ajat takaa. Onko itseriittoisuus jopa altruistisessa muodossaan jollain tapaa tuomittavaa? Minusta moraali on huono ja vanhentunut meemi.

[psilotek]

Koherentti, biasoitunut, altruistinen meemi?

Tuomittavaa, moraali, ulkopuolinen lähimmäisten paine? Mitä vittua...

Jos asiaan paneutuu kapinahenkisenä yksilönä vallitsevan järjestelmän vastustajana, niin asioita miettii myös vallitsevan järjestelmän negatiivisten, ei-toivottujen tunnusmerkkien kautta. Silloin vain unohtaa että on yhteiskunnan jäsen joka tapauksessa, ja yleensä yhteiskunnan elätti, josta veronmaksajat maksavat korkeampian veroja sosiaalisten maksujen muodossa. Tämä on aika yksinkertainen kaavio.
Myös olenko terve, hullu yms sellaisten mietiskely on turhaa, ellei ole siinä vaiheessa elämäänsä, ympäristössä, että ulkopuolisten mielipiteellä on jotain merkitystä. (Aika usein liittyy teini-iän "kriiseihin", yms.)

Lyhyesti jos selviää hengissä teini-iän (ja sen jälkeen jatkuvasta) angstista ja pääsee työelämään, elättämään itsensä, voi myös olla niin vapaa kuin eri yhteiskunnat sen sallivat, sen mukaan missä sitten asuukin. Toisin sanoin ottamalla vastuun itsestään ja läheisistään korkeintaan, sillä muuten ellet ole aikomassa poliittiseksi kumiankaksi johonkin puolueeseen yms, kukaan ei odota että tietyn yksilön olisi harjoitettava hyväntekeväisyyttä, osallistuttava mihinkään. Ainostaan itsestään vastuun ottamiseen pitää pystyä, sitä mainitsemaasi altruismia varmasti muodostuu sivutuotteena.

Koherentteja yms. sivistyssanoja (tai muuten englannin kielen sanoja muutettuna suomen kieleen muotoon), voi vaikka lueskella sivulta

http://www.nakokulma.net/index.php?topic=821.0

Joten surkuttelu sivuun, pelkojen ja ongelmien kohtaamista, hyvinvoivaa materialistista elämää (henkistä joka jannulla on jo täällä ihan selvästi liikaa) ja paljon portinavaajia, tajunnan säätelijöitä ja laajentajia kaikille (jotka siihen omalla panoksella pääsevät).
Enempää en tähän teiniangsti-itsensämäärittelyaiheeseen aikaani kuluta.