Tuo on kyllä mielenkiintoista.. itse teki mieli alkaa kirjoittamaan kauhua kyseisten kokemusten jälkeenNoLife1%Lowlife wrote:One of the interesting characteristics of DMT is that it sometimes inspires fear - this marks the experience as existentially authentic.
Jos Jurema on vähän kosteaa, on mahdollista että se haisee hieman homeelle.. jos ei ole mitään näkyvää, niin tuskin tuo kovin vaarallista on. Se maku taas.. kyllä sen kestää kun tietää miten hyvää se tekee, rohkeasti vaanRoboPoski wrote:Iha ku ois haiskahtanu muuten vähän homeelle pieni osa tuosta juurikaarnasta. Mahtaako olla vaarallista nauttia?
Ei kyse ole välttämättä typeryydestä tai iästä, ainoastaan tietämättömyydestä. Kokemus opettaa kovapäisimmänkin "tavoille".Ayahuascaa ja sen analogeja, salviaa ja taikasieniä menee pikkupoikien ja typerysten kesken kuin olisi butaanin vetäminen kyseessä!
[offtopic]Sun, Black But Shining wrote:Voi hirvitys. Tuolta Youtubesta löytyykin karmeampia näkyjä kuin olisi osannut arvata. Ayahuascaa ja sen analogeja, salviaa ja taikasieniä menee pikkupoikien ja typerysten kesken kuin olisi butaanin vetäminen kyseessä!
Pääsin ottamaan ayahuascaa aika enteogeenien selaamisen alkuvaiheessa ja silloin oli kunnioitus ja asenne kohdallaan ja sain siitä niin paljon että sen jälkeen on ollut kunnioitus ainakin kaikkia perinteisiä enteogeenejä kohtaan. Jotain tutkareita nyt tulee otettua vähän holtittomammin.psyke wrote:Ahabin kommenttiin vielä voisin jatkaa sen, että kuinka monella täällä oli kunnioitus mukana kun ensimmäisen kerran kokeilitte esim. sieniä?
En voi sanoa tietäväni tilannettasi, sillä en ole kärsinyt pidempi aikaisesta depressiosta. En myöskään tunne sinua, joten yritän sanoa tämän niin varovasti kuin voin, ettet ymmärtäisi väärin. Sanon tämän sillä meillä on kuitenkin se yhdistävä opettaja.psyke wrote:En halua ottaa sitä riskiä että ayahuascan käyttö lisäisi ahdistusta sen sijaan että se vähentäisi sitä, kun on olemassa paljon varmempi ja turvallisempikin tapa.
Miten minusta tuntuu ettei perusteesi ole heppoisia. Tällaisten ajatusten kirjoittaminen ja selkeä pelko joka sinulle opettajaa kohtaan on syntynyt on selkeä kunnioituksen merkki. Mikäli rohkaiset itsesi ja jatkat polkusi kulkemista, tällainen kunnioitus palkitaan. Tämän tiedän ihan kokemuksesta. Monesti vaikean kokemuksen pelko ilmenee opettajan käsissä puhdistavaksi ja lopputulokset voivat olla yllättävänkin positiivisia. Sinuna luottaisin opettajaan nyt, sillä koskaan ei tiedä, milloin tulee aika, jolloin tarvitset hänen neuvojaan heppoisemmin perustein ja tällöin on mahdollista että parannuksen aikaansaamiseksi kokemus voi olla haasteellisempi.psyke wrote:Vai johtuuko se siitä että iän ja kokemuksien myötä on tullut se terve kunnioitus noiden kasvien voimia kohtaan eikä niitä tee mieli käyttää heppoisin perustein? Ehkä näinkin
Mietin tätä asiaa todella usein, ja olet kyllä oikeassa. Olen jutellut paljonkin ayahuascasta ja sienistä terapeuttini kanssa, ja rivien välistä voi lukea että hän hiljaisesti myöntää sen että olen saanut niistä paljon hyötyä. Mulla oli terapiayrityksiä pari vuotta sitten mutten ollut vielä henkisesti valmis siirtymään eteenpäin. Nyt, kun aloitin terapian uudestaan hän sanoi että olen paljon kympsempi kuin pari vuotta sitten, ja hän myös tajusi mitä näiltä kasveilta etsin. Puhuin näistä "alitajunnan demoneista" ja siitä miten olen kohdannut niitä näiden kasvien avulla ja hän totesi tähän heti että olen jo selättänyt yhden niistä kun olen päättänyt viimeinkin ihan aikuisten oikeasti tehdä asian hyväksi jotain ja ennen kaikkea myöntää itsellenikin sen ettei mun tarvi aina olla vahva. Itse asiassa tuo terapiassa käynti on auttanut mua suuresti myös ymmärtämään mitä noiden matkojen aikana koetut kokemukset ovat todellisuudessa tarkoittaneet. Puhuimme myös siitä että mulla on pakonomainen tarve kontrolloida itseäni, omia ajatuksiani, ja onnistua joka kerta (vaativa persoonallisuus). Tästä tuleekin mieleeni ayahuascalla koettu jättiläismäinen annos (350g red caapi, 25g mimosa hostilis inner root bark ja 75g chaliponga) ja ymmärryksen hetki joka lopetti paniikin: "Minä kuolen tai tulen hulluksi. Kaikki on nyt menetetty. Hetkinen! Jos kerran tulen hulluksi tai kuolen, eihän mulla enää ole mitään pelättävää? Oikeastaan kaikki on ihan hyvin!" Tämän jälkeen sain viimeinkin rauhan. Tämän matkan jälkeinen euforia kesti useita kuukausia, ja syy oli se että annoin viimeinkin itselleni anteeksi. Tämä on mulle yleensä täysin ylivoimaista.En voi sanoa tietäväni tilannettasi, sillä en ole kärsinyt pidempi aikaisesta depressiosta. En myöskään tunne sinua, joten yritän sanoa tämän niin varovasti kuin voin, ettet ymmärtäisi väärin. Sanon tämän sillä meillä on kuitenkin se yhdistävä opettaja.
Mielestäni sinun tulisi seurata valitsemaasi polkua. Kuten jo ilmaisit, Ayahuasca on jo auttanut sinua monissa asioissa.
Minä luotan opettajaani, mutta minä en luota itseeni ja siihen että osaisin lähestyä häntä oikealla tavalla. Tunnen itseni jollain tavalla epäpuhtaaksi. Se on kyllä totta että ayahuasca näyttää sen mitä näyttää, ja ihmisen on vain hyväksyttävä se.Sinun on luotettava opettajaasi, kun olet sen kerran itseesi tutustuttanut. Ayahuasca ei koskaan opeta sitä mitä haluat, se opettaa sen mitä tarvitset.
Toki näin, mutta kyllä hän sanoi suoraan että pitkä ja raskas taival on edessä, enkä tule pääsemään helpolla. Kaikki juontaa juurensa lapsuuteeni (kuten ayahuasca ja sienet ovat minulle asian näyttäneet jo ajat sitten), enkä edes muista ajoista juuri mitään. Mulla on ollut kotona alkoholisimia, väkivaltaa ja vastaavaa, joten ei ihme että olen jollain tapaa rikki. Ayahuasca on opettanut mua kuitenkin antamaan vanhemmilleni anteeksi. He eivät ole pahoja,(kuten olen uskonut) vaan sairaita. Vihan ja rakkaus ovat yllättävän lähellä toisiaan, kuten olen saanut huomata.terapeutti haluaa saada sinut tuntemaan, että etenemistä tapahtuu.
Kysymys ei ole pelkästään siitä etten uskaltaisi jatkaa, vaan myös siitä että kasvinosien tilaaminen voi johtaa ongelmiin poliisin kanssa. Tästäkin mulla on kokemusta. Olen edelleen täsin vakavissani tuon polun suhteen. Se tuntuu yhä oikealta. Mun suurin unelma onkin matkustaa jonain kauniina päivänä E-Amerikkaan jossa nämä asiat ovat ihmisille täysin luonnollisia, eivätkä mitään tabuja kuten Suomessa. Täällä on sekin ongelma ettei ole ketään keltä kysyä näistä asioista. Toki foorumeilla voi aina keskustella, mutta täälläkään ei ole shamaaneja. Sitä paitsi, foorumilla keskustelu ei ole ollenkaan sama asia kuin kasvokkain kohtaaminen.Mikäli rohkaiset itsesi ja jatkat polkusi kulkemista, tällainen kunnioitus palkitaan.
Värillä ei sinänsä ole väliä aloittelijalle, koska ensimmäiset kerrat ovat tutustumista kasvin kanssa.Dagga wrote:Minkä väristä liaania suosittelisitte ensikertalaiselle? Ja oisko joku reilun 50g annos hyvä?
Foorumilta on varmasti vaikeaa löytää aktiivisesti parantamista harjoittavia shamaaneja.psyke wrote:Toki foorumeilla voi aina keskustella, mutta täälläkään ei ole shamaaneja.
Tästä heräsikin mieleen ajatus, että olen valinnut omaksi henkiseksi oppaakseni ghanjan._FOOL_ wrote:Sinun on luotettava opettajaasi, kun olet sen kerran itseesi tutustuttanut. Ayahuasca ei koskaan opeta sitä mitä haluat, se opettaa sen mitä tarvitset.
______________________________________________________________________________________Ahab wrote:Oletko vielä kokeillut taikajuomaasi?NoLife1%Lowlife wrote:Mulla lillu Mimosa(40-60gr) ja Banisteriopsis red caapi(100gr) Lidlin hiilihapotetussa vedessä jääkaapissa 24h. Sen jälkeen laitoin pakkaseen ja nyt ne on ollu 5pv siellä... Katotaan joku päivä, jos vaikka toimis.
Aika vanha viesti mutta osui silmään kun selailin ketjun pitkästä aikaa läpi.sxoxyvg wrote: Aamulla heräsin n. kahdeksan aikaan ja aloin keittelemään, 2x10min harmaloille, 3x30min mimosalle. Jatkuvasti vieressä kököttäen
Ilman erillistä mao-estäjääkö otitte? Jos oli näin niin pyydän että jatketaan Yurema -ketjuun.Jarza wrote:Uutos oli käsittämättömän vahvaa.