Happohuppu wrote:Pelottavia kasvejahan nuo ovat, koska kun trippi kunnolla iskee päälle, niin trippailija unohtaa ottaneensa mitään ainetta ja luulee elävänsä selvinpäin ihan normaalissa maailmassa.
Tuota ehkä vähän liikaa toitotetaan tai tuossakin ilmaiset asian niin että on satavarma että noin käy. Jotkut voivat jo sillä psyykata sen itselleen että noin käy.
Brugmansiaa ottaessani ennakoin tuota niin että kirjoitin muutamia faktoja paperille todellisuudesta että voisin ne siitä tarkistaa jos menee flippaamiseksi. En kuitenkaan tullut edes tarvetta tarkistaa tuota paperia vaan jo se että kirjoitin ne ylös luultavasti auttoi. En unohtanut ottaneeni brugmansiaa ja olo oli myöskin niin hurja etten olisi voinut koskaan erehtyä luulemaan sitä todellisuudeksi. Outoja mutta kuitenkin täysin todellisen oloisia hallusinaatioita kohdatessa olo oli kuitenkin niin sekava ja siis sekava samalla tavalla kuin alkoholista menee pää sekaisin, että jouduin hetkeksi pysähtymään keskittymääm loogisesti päättelemään onko tämä totta vai ei. Ja tieto siitä että olen ottanut brugmansiaa selvitti tilanteen, hallusinaatiot olivat vaan niin todellisia ettei niitä voi suoraltakädeltä sivuuttaa.
Ehkä astetta oudommaksi menee jos vaipuu valveuneen mutta siitä herätessä aina tajusin että tuohon olikin unta ja nyt olen hereillä.
Mutta kiinnostaisi millaisia negatiivisia fyysisiä sivuoireita olette kokeneet tai millä deliriantilla ne ovat jääneet vähäisimmiksi? Koska psyykkiset vaikutukset koin ainoastaan kiinnostavaksi mutta fyysiset vaikutukset olivat pelottavia.
Melkein samantien kun olin brugmansian juonut, alkoi pumppu hakata kovempaa kuin koskaan ennen. Menin makuulle ja ensimmäinen ajatus oli että nyt tais mennä vituiks. Jyskytys kesti onneksi vain viitisen minuuttia. Tunnin sisään valot ja äänet kävivät häiritseviksi joten sammuttelin ne ja koitin vain keskittyä sisään päin.
Jossain vaiheessa suu ja kaikki limakalvon kuivuvat kuivemmiksi kuin koskaan eikä mikään oikein helpottanut. Joskus yöllä heräsin valveunesta yskimään mutta yskimisestä ei tullut mitään kun kurkku oli niin kuiva ja kurkku jäi tukkoon ja laukaisi oksennusrefleksin avautuakseen.
Lihakset eivät muistaneet käskyjään, kun hoipuin huoneesta toiseen kantaen jotain kädessäni niin käsi päästi otteensa jos päästin siitä katseen.
Pahin oli kuitenkin kun aamuyöstä alkoi valveunet loppua ja olin kovin sekavassa tilassa hereillä ja näkö oli huonontunut merkittävästi. Kaikki oli sameaa eikä pystynyt tarkentamaan isoonkaan tekstiin. Näkö palautui hiljalleen parin päivän aikana.
Juuri huoli näön pysyvästä heikentymisestä pidättelee ottamasta tuota uudestaan.