Ja sitä ryysti tunnin välein, vähintään. Etsi sitä nousua kai. Ja tuli teinille kolee fiilis ku nokitti pirii
Nykyään suhtaudun koko aineeseen lähinnä välinpitämättömästi enkä piikitä paitsi jos on riittävän oikeasti puhdasta. En oo ettiny yhtään ja tai miettiny koko asiaa, ottanu vaan jos uinu vastaan. Eikä oo yhtään samalla tavalla nitkuttanu ku ennen. Usein toppuuttelen kavereita kun ne arvuuttelee et vetäiskö jo uudet, että "älä vielä". Oliskohan se ollu joku huumeen glorifiointi asenne? Ikä tukee sitä teoriaa (15-18). Tai ehkä se täytti jotain aukkoa elämässä, jonka oon myöhemmin täyttänyt jollain terveellisemmällä? Dun no, dun keer.
Mut overovel minusta ihan ok aine. Ymmärrän ja symppaan kyl kaikkia mielipiteitä tän suhteen. Se täytyy sanoa, että minusta pirissä on sitä jotain fiilistä ja persoonallisuutta aika roimastikin
Ps. laskumelankolia on aika melkoista