Joo, no mulla taitaakin olla vähän sellaista vikaa, etten pidä sitä kovinkaan suurena menetyksenä, jos joku sokerista tehty pikku ihminen menee ittensä tappamaan, kyllä meitä riittää. Ja jos sä haluut vastata tähän jotaki että sanoisitko noin jos omat läheises ja blaa blaa blaa, ni joo, on mun läheiset tuhoillu ittiään ja kaikessa surussa senkin on pystyny väistämättömänä asiana vaan nielemään, että parempi onni sillekin rakkaalle ens kerralla, jos sellasta sille siunautuu.
Mut siis toi nyt on tollast mutuiluspekulointia, olisit varmaan huomannu sen, Heikkis, jos olisit viestini lukenut. Kuten myös tämän kohdan:
frapathea wrote:Toisaalt jos se toimii, ni mikä ettei. Mulla ei ainakaan oo ikinä toiminu.
Enkä mielestäni ole missään vaiheessa väittänyt, että erilaisten traditionaalisten lähestymistapojen hyötykäyttö
yhdistettynä nykytietämykseen tarkoittais sitä, että pahasti masentuneelle pitäis sanoa "se on elämää, koetahan pärjäillä". En tiedä, mistä moisen jutun ees päähäs revit.

Nykyaikainen psykologia on kuitenki melkosen lastenkengissä siinä missä ihmiset ovat kohdanneet sen käsittelemiä ilmiöitä paljon pidempään, joten en näe syytä sille, miksei pitkään eläneitä näkemyksiä asiasta kannattais vähintäänkin harkita osana suhtautumista.
Nii, elikkä sitten vielä pähkinänkuoressa, mikäli kommunikaationi on jostain syystä jäänyt piirun verran turhan epäselväksi aiemman viestini kohdilla: musta ongelmallisinta nykylääketieteen suhtautumisessa on se, että jos tyypillä ei oo kauheen kivaa tai sillä on liian kivaa ja sen käytös ja/tai kokemusmaailma poikkeaa jotenkin siitä, mitä ahtaissa toimistoissa jakkupuvuissa istuvat tantat kokee päivä toisensa jälkeen eläkepäiviinsä asti leimataan sairaudeksi, josta pitäis jotenkin taantua sinne missä voi taas toimia tasapaksuna betonikuution vankina ilman mitään hassuja ajatuksia. Sikäli must on aika yks hailee, jos joku niin oikeesti haluaakin itelleen tehdä, enemmän huolestuttaa se kuinka länsimainen lääketiede mainostaa kalliita brändilääkkeitään ainoana oikeana vaihtoehtona ja pahimmillaan tuomitsee kiinnostuksen vaihtoehtoisiin suhtautumisiin ja näkemyksiin sairaina silloinkin, kun henkilö itse kokee ne suuremmaksi avuksi.
Ja mitä hittoo, traditionaalisii harjoitteitahan käytetään muunnoksina tietyissä terapiamuodoissakin. Oon käsittänyt, että esim. rajatilaisia ja keskittymishäiriöisiä ollaan menstyksekkäästi hoidettu mukautetulla istumameditaatiolla, siinä missä muun muassa tohon borderiin ei taida lääkkeet taikka vaikkapa kylmä osastohoito usein kummemmin auttaa, enemmän ne pahentaa.