Omalla kohdallani kehitys on ollut aika samankaltaista kuin monilla muillakin.
Se alkoi, yllätys yllätys,
kannabiksella.
Olin sitä ennen käyttänyt jonkun verran alkoholia ja kokeillut tupakkaa, mutta ne eivät mua erityisemmin kiinnostaneet. Pilvi sen sijaan vei sydämmeni heti ensimmäisellä jointilla. Alussa käyttö oli vähäistä, polttelin pari kertaa viikossa, mutta sitten tuli kesä ja silloiselle poikaystävälleni puskat kellariin ja siitä alkoi monen kuukuden päivittäiskäyttö, jolloin budia meni pari grammaa päivässä.
Aluksi olin varma, että käyttäisin vain ja ainoastaan pilveä, mutta hiljalleen mielenkiinto psykedeelejä kohtaan alkoi kasvaa. Kannabiksen porttiteoria on mielestäni ainakin siinä mielessä totta, että se paljastaa ihmisille huumevalistajien ja median liioittelut ja valheet perättömiksi, kannustaa heitä katsomaan niitä jokaista psykoaktiivia erilaisena yksilönä eikä vain "huumeina" sekä avaa heidän mielensä aivan uudenlaisille kokemuksille.
Luimme paljon erilaisista aineista poikaystäväni kanssa, kunnes kuulimme ystäviltämme
salviasta. Siellä päin sitä kutsuttiin "lasten LSD:ksi", joten saimme kuvan, että se olisi mietoa ja oiva ensimmäinen psykedeelikokemus. Olen oikeastaan iloinen, etten saanut kuulla salvian todellisesta luonteesta ennen kuin imaisin siitä piipusta, koska muuten olisin luultavasti jänistänyt. 30x ekstrakti pamautti koko ajatusmallini ja maailman hahmottamisen viideksi minuutiksi sirpaleiksi ja vaikka kokemus olikin pelottava, se oli niin järjettömän mielenkiintoinen, etten voinut olla ihastumatta siihen ja käyttökertoja tuli monia, monia lisää.
Seuraavaksi tuli
DXM, joka tutustutti minut dissosiatiivien lumoavaan maailmaan. Käytin sitä säännöllisesti puolisen vuotta, mutta kun en enää saanut siitä samanlaista tajutonta euforiaa kuin ensimmäisillä kerroilla ja yhtä uskomattomia mielensisäisiä seikkailuja. Käytin sitä viimeksi tuossa syksyllä pitkän tauon jälkeen, eikä silloinkaan vain tuntunut samalta. Ja käsittääkseni moni on kokenut samanlaisen "deksmin kulta-ajan", johon paluuta ei ole.
Tuon deksmittelyn aikana tutustuin erilaisiin psykedeeleihin yksi toisensa jälkeen - ensin erilaisia
2C-kemikaleeja, sitten
LSD:tä,
4-HO-MET:iä,
sieniä... Tuolloin ajatuksena oli, että huumeidenkäyttöni jäisi vain ja ainoastaan niihin sekä kannabikseen. Opiaatit ja stimulantit vaikuttivat jotenkin turhilta ja turruttavilta "tajunnan laajentamisen" sijasta enkä vielä tajunnut niiden tuomia mahdollisuuksia ja eri käyttötarkoituksia.
Ensimmäinen, ja oikeastaan ainut, "kynnykseni" olikin ensimmäinen opiaattikokeiluni,
buprenorfiini. Olin aluksi epävarma, kun sitä minulle tarjottiin, mutta onneksi tuo ystäväni oli avartanut mieltäni sen verran, että annoin sille mahdollisuuden ja yllätyin täysin. Olin odottanut nuokkuja, mutta sainkin itsevarmuutta, intoa sekä aimo annoksen panetusta.
Viime kevät ja kesä menivät vilkkaissa merkeissä. Käytin paljon
sieniä ja
happoa, rakastuin täysin
MDMA:han sekä tutuistuin moniin uusiin aineisiin, kuten sellaisiin helmiin kuin
ketamiini ja
5-MeO-DMT. Samaan aikaan mukaan tuli myös pikkuhiljaa stimulantteja sekä lisää opiaatteja, kuten
oksikodoni ja
tramal, mutta kunnolla niihin tykästyin vasta viime syksynä.
Kokaiini paljasti mulle stimujen todellisen potentiaalin ja innostuin käyttämään opiaatteja, etenkin
buprea (joka on edelleen lempirauhoittavan), päivittäin pienillä annoksilla niiden tuoman motivaation, energian ja sosiaalisuuden vuoksi.
Päivittäiskäyttöä tämä on ollut jo yli puoli vuotta. Nykyään menee eniten opiaatteja ja pari, kolme kertaa viikossa sen lisäksi jotain muuta.
Kannabis, sen sijaan, on kiinnostanut minua yhä vähemmän ja vähemmän. Nykyään käytän sitä ehkä gramman kuukaudessa ja yleensä vain muiden aineiden rinnalla. Joskus ajattelin sen auttavan mua sosiaalisissa tilanteissa - en tiedä onko vaikutus muuttunut vai olenko vain muiden huumeiden avulla ymmärtänyt, miltä tuntuu olla oikeasti sosiaalinen ja vailla ahdistusta, mutta nykyään en edes suostu polttamaan sitä kuin yksin tai läheisten ihmisten kanssa, koska menen niin jumiin ja helposti myös vähän turhan sekaisin (joka ei itsessään ole huono asia) pystyäkseni puhumaan ihmisten kanssa.
En kyllä olisi vuosia sitten uskonut, että tulisin saamaan monta eri nimikettä rikosrekisteriini tai että vuokseni pitäisi kutsua paikalle ambulanssi. Toisaalta en olisi myöskään arvannut saavani huumeiden kautta niin paljon uusia ystäviä, mielenkiinnonkohteita sekä niin upean poikaystävän. Elämä on joskus aika ihmeellistä.
Dexma wrote:Tälläisen jatkuvan kuosailun ja päihdeporukoissa liikkumisen jälkeen vois enemmän satsata kunnon kalliisiin kuoseihin viikonloppuisin ja kovaan rentoutumiseen jollain koksu, mämmi, happo seteillä ja sitten arkena yrittäis vähän mennä eri tyylillä.
Tuo kuulostaisi mustakin aika ideaaliselta, tämä päivittäis-sekakäyttö alkaa jo jossain määrin kyllästyttämään. Jos arkipäivät puurtaisi koulun, itsenäisen opiskelun ja harrastusten parissa ja sitten vain viikonloppuisin vetäisi kunnon kuosit (vaikkapa päräyttäviä DMT trippejä, mieltä nollaavia opiaattinuokkuja tai kunnon panopäiviä koksu+mämmi kombinaatiolla), niin ne varmasti tuntuisivat paljon erikoisemmilta ja antoisilta. Vähän kuin normisuomalaisten viikonloppukännäys, mutta paremmilla huumeilla.
