Kuinka sinusta tuli nisti?

[Kottonmouth]

Milloin lipsahti?
Miksi niin kävi?

Koska se hauskanpito ja viihdevetäminen lipsahti siihen että pitikin salakavalasti alkaa snoraamaan joka päivä pysyäkseen terveenä?

Milloin söit paskaiset sanasi siitä, ettet koskaan tulisi piikittämään ja lopulta löysit itsesi piikki käsitaipeessa?
Siitä miten se olisi vain ainoa kerta, mutta lopulta teet niin kerta toisensa jälkeen.

Oletko hyväksynyt asian ja ymmärrätkö sen, vai yritätkö pitää yllä minuutesi rippeitä tekosyillä ja selityksillä jolla yrität oikeuttaa narkahtamisesti omien ja muiden silmissä?

Millä tavalla ajattelet muiden nyt näkevän sinut? Millä tavalla isäsi ja äitisi, jotka vuosia katsoivat ylpeänä pienokaisensa kasvavan, leikkivän ja kehittyvän, näkevät sinut nyt, narkkarin?

Sana on vapaa

[Pen]

En oikeen tiiä mikä on nistin määritelmä joten vaikea sanoa että oonko itse sellainen. Nyt oon viimeiset 10 päivää ollut päihtynyt.

16-vuotiaana kyllästyin alkoholiin, olin pari vuotta pelkällä nikotiini/kofeiini-linjalla paitsi silloin tällöin kun kaverit tarjos jotain douppia; lakkaa, concertoja, tramaleita, savua jne.

Sitten kun päihteitä alkoi saamaan enemmän, mitä tahansa melkein milloin tahansa, niin homma alkoi lähtemään hieman käsistä. Tavallaan surullista että noiden saaminen on liiankin helppoa, koettelee aika paljon mielen lujuutta. Oiskohan jokunen tonni nyt viimeisen vuoden aikana mennyt yhteensä päihteisiin. Ulkomaiden hinnoilla siis.

En kuitenkaan koe olevani koukussa mihinkään päihteeseen erityisesti, vaan päihtymystilaan. Opiaatteja ja dissoja ja käytän ehkä kaksi kertaa viikossa, deelejä kerran viikossa ja stimuja silloin tällöin. Lisäksi pajaria menee sitten noihin kaikkiin päälle, sitä harvemmin otan yksinään. Tarkoitushan alkujaan oli, että oisin kaksi päivää viikosta päihtynyt, mutta alkaa olemaan saavutus jos olen kaksi päivää viikosta selvänä. Vähän kuumottaa että kuinka käy kun alan tossa parin viikon päästä työttömäksi - nytkin on tää parin viikon loma tullu doupattua joka päivä.

Jos joku douppi erityisesti pitäs sanoa mihin tunnen paljon kiintymystä, niin kai ne on deelit, dissot ja mämmi. En mä kuitenkaan noitakaan ota kuin enintään kerran viikossa, paitsi dissoja ehkä useemmin. Onkohan toi nyt sit koukussa oloa johonkin tiettyyn substanssiin? Ei ainakaan sellaista koukkua että pitäis päivittäin vetää jotta olo ois normaali.

Pääsyy miksi käytän huumeita on tylsyys. Haluan jonkinlaista erilaista olotilaa tylsyyteen - jotenkin ei mikään normaalien ihmisten homma, kuten liikunta, televisio jne. kiinnosta. Varsinaista pahaa oloa tai kipua ei ole, jota päihteillä pakoilisin.

Ulkoisesti musta ei kuulemma huomaa että huumeita käyttäisin. Kaverit oli ihmeissään kun esittelin douppipussia jossa oli 10 eri substanssia, haposta kokkeliin ja kun kerroin että lähes päivittäin tulee otettua. Lisäksi tunnen olevani elämäni kunnossa, paljon paremmassa kuin silloin joskus ennen aktiivista päihteilyä. Vanhemmat tietää että välillä käytän, mutta eivät ainakaan toivottavasti sitä, että se välillä on lipsahtanut lähes päivittäiseksi.

Piikit oon toistaseks jättänyt väliin, pelottaa ajatus että kun sen rushin kokee niin ei enään nokitus/syöminen riitä ollenkaan. Lisäksi en erityisemmin tykkää piikeistä ja ahdistaa niitä hommata - alakerrassa kun on lähin apteekki, vähän niinku meillä vuokralla. Ei viittis oikeen sieltä lähtee hakee mitään nibuiluvermeitä.

Oon kyllä aatellut harventaa tota touhua, jotenkin alkanut suurin osa päihteistä kyllästyttämään. Ainakin siinä tilanteessa jos niitä yksin kotona ottaa. Seurassa ihan mukavaa mutta harvemmin tulee seurassa mitään otettua kun suurin osa kavereista on noita perus kouluvalistuksen uhreja. Myöskään se, että ottaa mömmöjä tylsyyteen ei yleensä loppuen lopuksi auta. Päihtyneenäkin on tylsää.

[FlyingH]

Kannattaako vastata aiheeseen vakavasti kun topicin aloitus kuulosti lähinnä vittuilulta

[zerk]

Jos topicin aloittaja vaikka jakais oman tarinansa ensin?

[Hitler]

Mä muistan josain vaiheessa lapsuutta kelanneeni et aika varmasti musta tulee jossain vaiheessa sekopää PIRIHULLU joka sit vankilassa lopettaa ja kirjottaa tärkeitä kirjoja.

En oo ollu ikinä vankilassa. En oo kirjottanu yhtään kirjaa.

[Pen]

Kannattaako vastata aiheeseen vakavasti kun topicin aloitus kuulosti lähinnä vittuilulta

Itse en ainakaan tuota vittuiluna tulkinnut. Mutta toki, jos tarkoitus oli vittuilla nisteille niin mikäs siinä, ei se minua häiritse

[Kottonmouth]

Kannattaako vastata aiheeseen vakavasti kun topicin aloitus kuulosti lähinnä vittuilulta

Ei ollut vittuilua. Kai se siltä saattoi kuulostaa jos aihe raapaisi itseään?

zerk @ en ole ikinä ollut koukussa mihinkään. Topicin tarkoitus oli lähinnä kuulla mielenkiintoisia tarinoita. Kuten PenttiKe jo kirjoittikin.

[Dexma]

Kannattaako vastata aiheeseen vakavasti kun topicin aloitus kuulosti lähinnä vittuilulta

Ehkä siitä kannattaa ottaa osa pienenä läppänä...

kyllähän meille aika monille tulee se tilanne, että oho mites se näin lähti käsistä.

Yleensä on kahenlaisia huumeiden käyttäjiä... Niillä joilla on tarpeeksi huumeita ja sit se jossain kohtaa lähtee käsistä. Sit on niitä joilla ei ikinä oo ees mahollisuutta vetää sitä kunnolla käsistä... No ei vais.

Milloin lipsahti?
Miksi niin kävi?

hmm. No ekan kerranhan se lähti jo 17 veenä teininä. Kotibileistä kotibileisiin... Bentsoja, viinaa ja oppareita päivittäin. Kait sitä teininä piti pitää hauskaa niin, että vanhempana ei tartte ettiä enään nuoruutta... Sit tuli lopetus.

19 veenä lähti psykedeelit käsistä. Tonnilla kuussa deelejä liikku kämpässä, kait joku egobuusti päällä ja ajatus siitä, että tää oli kehittävää touhua.

Sit, kun deelit ei enään antanut sitä ihmettelemisen tunnetta (ehkä toisaalta vois sanoa vaikken tykkäisi näin sitä muotoilla. EI TOIMI NIINKUIN ENSIN), alkoi arvomaailma muuttuun ja näkemykset elämästä. Halus alkaa tekeen elämässä asioita joita unelmoi kaiken ton hauskanpidon ajan. Niinkuin vaeltamista vuorilla, kitaristin ammattista, erilaisten asioiden opiskelusta ja lukemisesta, uusien taitojen oppimisesta ja aloittaa harrastaan taistelulajeja. Tulin ensin kerran aika HIGH ON LIFE erilailla, kuin ennen luulin tulevani. Samalla itseäni toteuttaessani aloin nauttiin suunnattomasti huumeista jotka buustas mun keskittymiskykyä, pirteyttä ja antoi hetken "unta" joka oli unta joka toimi paremmin työnarkomanin maailmassa. En ois ikinä uskonut, että 17 veenä, kun lopetin silloin hetkeksi kaiken. (bentsot oli kovin lopetus...kumminkin veti päivittäin viinan kera useampia nappeja naamariin), että oisin vielä nistahtanut subuun ja ensimmäistä kertaa sanon, että PIRI on yksi lempi huumeista kaikista niistä muista huumeista mitä oon kokeillut ja mitä muut ihmiset hehkuttaa kuin elämän siisteimpänä juttuna...

Aika salakavalasti se lähti subulla. Piti ostaa vain pari palloa, sit ne meni hetkessä. Piti pitää tauko, mutta tais olla viikonloppu ja tylsä hetki jotenka tartti lisää... Puolen vuoden jälkeen (tai vähän alle) piti lopettaa joululomalla. Onnistu pari viikkoa sit taas jotta sai sen saman energia määrän itelleen painaa päivittäisiä työmääriä alta pois aloin käyttään subua. Kesällä piti taas lopettaa, mut vitut Pitää reenata nyt, bändejä pystyyn töitä lisää antakaa töitä töitä... Mä haluun näitä juttuja jotka jäi tekemättä jossian vaiheessa nyt hotkin sen kaiken ruuan jota jätin syömättä toteuttaessani teini-ikää pois alta...

hmm. Musta tuntuu, että oon "työnarkomaani". Käytän huumeita lähinnä eniten työnteon ohella siellä ne on parhaita. Päivittäiset reenit hoituu pireissä paljon iisimmin ja muutenkin puuhastelu on leppoisampaa näin. Kiva vain mä tykkään. Toivottovasti en mee paljoo överiksi. Uskon, että joku päivä tätä menoa, mun isoimpia huolia hyvinkin saattaa olla se, että ihmiset ympärillä alkaa ihmetteleen miksi teen kokoajan jotain omia juttuja enkä innostu oikein muista jutuista, kuin itteni toteuttamisesta ja muutun pahimmillaan vielä enemmän itsekeskeiseksi suorittaja persoonaksi, rupeen käymään ylikierroksilla ja väsähdän, näitä on tapahtunut jonkun verran. No mielenkiinnolla sitä tutkii miten tää riippuvuus etenee. Aika iso osa huumeet on mua ja mun elämää ollut. Kumminkin 90 prossaa ajasta on joku vaikuttanut päässä tän vuoden... Viimeiset vuodet varmaan 50 prossaa, en tiiä. Ei enään ihmetytä sillai.

Oletko hyväksynyt asian ja ymmärrätkö sen, vai yritätkö pitää yllä minuutesi rippeitä tekosyillä ja selityksillä jolla yrität oikeuttaa narkahtamisesti omien ja muiden silmissä?

Oikeuden tähän kuosaamiseen tuli multa, enkä sitä ees kysynyt keltään, ja jos kysyin niin kysyin silti vain oikeasti itteltäni... Minuuteni rippeet on enään siinä mitä mä saavutan, niistä mä voin olla joku päivä ylpeä niistä mä myös saan hyvin kivoja kiksejä... Muiden silmissä mä varmaan oon täysin turha mitätön ihminen omien unelmien kanssa, mutta ainakin nykyään mä elän niitä enkä niinkuin vuosi pari sitten jumittanut kuvioissa jotka ahisti ja masensi.

[Pen]

Yks tapa jolla muuten oikeutan tätä päihdekäyttäytymistäni on se, että valtaosa esim. suomen kansasta juo alkoholia, monet useamminkin kuin viikonloppuisin. Mulle erinäiset huumeet on vähän niin kuin toi alkoholi. Vaikka käyttösyy ehkä on eri, monilla ymmärtääkseni se alkoholi on sitä varten, että hetkeksi unohdetaan surkea elämä - itse en ainakaan myönnä että tuon takia douppia ottaisin koska tunnen että elämäni on lähes täydellistä.

Mulle sopii nää päihteet mitä käytän paremmin kuin alkoholi. Eihän sitä nyt kuitenkaan ihminen selvin päin voi koko aika olla.
Mielummin siis olen nisti kuin alkkis. Varmaan aika vääränlainen ajatustapa monien mielestä, mutta oon tullut siihen tulokseen että toisten mielipiteillä ei yksinkertaisesti ole väliä - meitsi tekee mitä haluan tehä. Ne, jotka ei "harrastuksiani" hyväksy, voi puolestani painua vittuun. Näin se vaan menee. En kuitenkaan usko, että päihteet on mua varsinaisesti muuttanut ihmisenä normaalia enempää.

Niin kauan ku ei aiheuta toisille suurempia ongelmia douppaamisella, tyyliin ala ryöstää apteekkeja tai mummoja, en kyllä nää hommassa mitään väärää. Yhteiskunta toki on asiasta eri mieltä koska huumeiden takia olen alkanut miettimään, että en halua elämältä sitä perus 8-16 toimistossa viis päivää viikossa, kotona valittava vaimo ja rääkyvä kakara sekä asuntolaina. Toisaalta no joo, enköhän mä noihin ratkaisuihin ois muutenkin päätynyt, koskaan kun ei oo toi normaalin ihmisen elämä tuntunut mun jutulta. Deeleissä noita asioita sitten vaan on syvemmin pohtinut.

Myönnän että en itsekään tykkää siitä, että monet "nistit" on yhteiskunnan loisia, jotka elelee sossu/millä lie tuilla. Puhumattakaan maahanmuuttajista. Kuitenkin, niin kauan kuin tämä asia on näin, en näe syytä itsekään mennä töihin. En mä vittu ala toisten narkkareiden douppeja verorahoista maksamaan. If you can't beat them, join them.

[Kottonmouth]

Mielenkiintoisia ja opettavaisia tarinoita, lisää näitä!

Arvostan suuresti avoimuuttanne ihmiset

[Feya]

En tiedä mikä on nisti. Eräs tyyppi kerran suuttuessaan ihan tyhjästä huusi mua helvetin narkkariksi. Kaipa sille oli tarpeeksi, että käytän huumeita enkä koe siitä häpeää. Kaipa mua voisi sillä perusteella nistiksi kutsua, etten luultavasti pystyisi tällä hetkellä lopettamaan.

Oon nyt ollut päivittäiskäyttäjä vuoden verran; joka päivä on mennyt jotakin, yleensä useampaa ainetta, taukoja hyvin harvoin. Millon musta tälläinen sitten tuli? Varmaan silloin kun viikon tai parin putket vaihtuivat arkiseen käyttöön ja kun huumeiden käytöstä, annostelusta ja lainien väsäämisestä, tuli yhtä tärkeää kuin itse vaikutuksista. Tavan lisäksi päihteilystä lisäksi tullut myös osa elämää ja ystäväpiiriä. Se on ensimmäinen kerta kun tunnen oikeasti kuuluvani johonkin porukkaan.

Pidän itseäni ns. fiksuna käyttäjänä sillä perusteella, että käytän suht kohtuullisia annoksia, punnitsen huolella kaikki kemikaalit ja otan selvää jokaisesta kombosta. En toisaalta näe, miksei huolellinen hyötykäyttäjä voisi aivan yhtä hyvin narkkari. Nisteys on kuitenkin mielestäni enemmän elämäntapa.

Ainoa asia joka totta puhuen saa sydämeni kirpaisemaan on ajatus siitä, mitä äitini oikein käytöstäni ajattelee. Hän ei tiedä läheskään kaikkea, mutta tietää tarpeeksi ollakseen huolestunut. Välimme ovat edelleen hyvät ja hän on kyllä nähnyt että elämäni rullaa päihteistä riippumatta hyvin eteenpäin, mutta en silti kestä ajatusta siitä että äitini olisi muhun pettynyt. Olen menettänyt toivoni siihen että voisin hänet joskus suostutella ymmärtämään oman näkökulmani ja keskityn sen sijaan pitämään itseni kunnossa.

[zerk]

Mulla on oikeastaan elämäni aikana ollu kolme jaksoa, kaksi vähän pidempää, jolloin mun päihteidenkäyttö on lähtenyt täysin lapasesta. Ensimmäisen kerran niin kävi sen jälkeen, kun mun paras ystäväni kuoli tapaturmaisesti ja lähdin sitä ja kaikkea siihen liittyvää karkuun. Käytin useita päihteitä itsetuhoisesti useamman kuukauden ja mun alkoi olla todella vaikeaa olla selvänä päivääkään. Se käyttö loppui tärkeän parisuhteen alettua.

Toinen jakso oli oksikodonin kanssa. Se lähti ihan reseptinmukaisesta lääkekäytöstä ja loppui vasta, kun näin elämäni olevan matkalla todella syvään kuoppaan. Silloin oli aluksi helvetin vaikeeta myöntää ongelmaa - olihan mulla kipuja. Mut ei se käyttö ollu muutaku päivittäistä douppaamista. Se riippuvuus rakentu todella huomaamattomasti ja onnistuin pitämään sen salassa oikeastaan kaikilta. Irtipääsyä jeesas opateen löytyminen kipulääkkeeksi, se on yhä edelleen ainoa opioidi jonka käyttö on pysynyt mulla käsissä. Oli se silti yks paskimpia kokemuksia mun elämäni aikana. Alkuun olin ilman opioidipohjaista kipulääkitystä mut siitä ei tullu yhtään mitään, en pystyny elämään ihmisarvoista elämää ja melkein sallin itselleni palaamisen siihen riippuvuuteen. Pari kuukautta oxyn lopettamisen jälkeen aloitin opateen käytön kipulääkkeenä ja se on jatkunut paria taukoa lukuunottamatta tähän päivään asti.

Kolmas jakso sijoittui opateen lopettamisen jälkeiseen aikaan. Ensin hain korvaavaa kipulääkettä ja se löytyi mexestä. Heti seuraavaks mexen käyttö muuttu pienistä kivunhallintaan meinatuista doseista päivittäiseen douppaamiseen jossa ei ollu mitään järkeä. Samaan aikaan kävin läpi muita uusia rc-tuttavuuksia, enkä ollu tasan päivääkään selvänä useaan kuukauteen, lukuunottamatta muutamaa hassua päivää, kun douppi loppui kesken. Jossain vaiheessa tajusin, etten mä ole ollut selvänä viimeiseen kolmeen-neljään kuukauteen. Mulla oli muka kaikki ihan hyvin mut tosiasiassa en ollu saanu aikaan juuri mitään koko aikana, elämä pyöri paikallaan. Siirryin takaisin opateehen eli säännölliseen päivittäiseen lääkkeeseen, jota käytetään sen verran, että pysytään toimintakykyisenä.

Nykyisin mulla ei ole oikeastaan edes mahdollisuutta olla sekaisin kovin usein. Mulla on liikaa velvollisuuksia ja tekemistä ja oon siitä onnellinen. Päivittäinen douppaaminen passivoi mua ihan selvästi eikä mulla ole halua palata sellaiseen. Mun tavoitteet elämässä on jossain muualla ku huumeiden käytössä. En ole missään nimessä kieltämässä päihteitä itseltäni kokonaan, se tuottais mulle taatusti jotain ongelmia. Eli siinä mielessä mä kai sitten olen narkkari. Opateetä käytän päihteenä kokoajan harvemmin, mielummin pidän tolet mahdollisimman alhaisina ja doupatessa käytän muita substansseja.

Oon vuosia sitten tehnyt yhden lupauksen itselleni: en ala iv-hommiin. Jo silloin totesin, että suon itselleni yhden mahdollisuuden kokeiluun jos sellainen tulee vastaan, kriteerinä oli silloin jo joku pistotekniikan osaava & ampullikama. Tää mahdollisuus tuli jo aikaa sitten vastaan ja oon iloinen, että kokeilin sitä. Mun ei ole tehnyt sen jälkeen vähääkään mieli kokeilla sitä uudelleen. En näe mitään syytä siihen, riskien kasvattaminen sotii sitä ajatusta vastaan, että yritän pitää riskit mahdollisimman pieninä.

Porukoiden suhtautuminen kaikkiin vaihtoehtopäihteisiin on todella kielteinen, joten pyrin pitämään käyttöni omana asianani. Mua ei häiritse sellainen ajatus, että mitä ne ajattelisi musta jos tietäis kaiken käytön, niiden tiedot ja asenteet päihteistä on peräisin aika asenteellisesta huumevalistuksesta, joten niiden mielipide mun elämästäni ei silloin perustuis niinkään faktatietoon ja siinä olis mukana se vanhempien tunnereaktio erityisen vahvana. Niille riittänee se, että ne näkee mun voivan hyvin.

Mua kyllä vähän häiritsee jos joku mua sanoo nistiksi tai narkkariksi, lähinnä koska koen silloin, että mut niputetaan samaan kastiin esimerkiksi ongelmakäyttäjien kanssa, joiden elämä pyörii vain huumeiden ympärillä. Vähän sama, jos lauantaikaljalla käyvä kaveri rinnastettaisiin rappioalkoholistiin. Koska käytän muita päihteitä kuin alkoholia (jota en terveydellisistä syistä voi edes käyttää) olen yhteiskunnan pohjasakkaa ja kaikin puolin arvoton ihmisenä. Mulla on opioidiriippuvuus mut se tulee lääkärien mukaan olemaan mun riesana koko loppuikäni. Siks oon erittäin iloinen ja ylpeä siitä, että oon vihdoin pakottanut itseni opettelemaan pitämään käytön tiukasti hanskassa. Se tulee olemaan tärkeetä koko loppuelämäni kannalta. Jos opioidiriippuvuus tekee musta nistin, niin sitten asia kai on niin.

Mut erottaa porukassa viikonloppuisin muista yleensä se, että olen se fiksu kaveri jonka kanssa pystyy keskustelemaan silloinkin, kun muut sopertavat mitä sattuu eivätkä pysy pystyssä. Siinä mielessä oon erittäin tyytyväinen siihen, että mun päihteidenkäyttö on mitä se nykyään on. Oon toki oppinut monta asiaa kantapään kautta mutta olenpa ainakin oppinut ne.

[FlyingH]

Kannattaako vastata aiheeseen vakavasti kun topicin aloitus kuulosti lähinnä vittuilulta

Ei ollut vittuilua. Kai se siltä saattoi kuulostaa jos aihe raapaisi itseään?

zerk @ en ole ikinä ollut koukussa mihinkään. Topicin tarkoitus oli lähinnä kuulla mielenkiintoisia tarinoita. Kuten PenttiKe jo kirjoittikin.

Oikeassa olet että aihe on kiinnostava ja voisin myöhemmin itekkin kirjoitella.. Noi kaksi vikaa kohtaa, varsinkin viimeinen vaan särähti silmään/korvaan niin että alkoi vituttamaan. Aika samanlaisia tarinoita kaikilla kuitenkin on, addiktioherkät/ahdistuneet/masentuneet henkilöt käyttävät mielihyvää ja helpousta elämään tarjoavia substansseja. Hyvä että olet itse pysynyt kohtuukäytössä...

[zerk]

zerk @ en ole ikinä ollut koukussa mihinkään. Topicin tarkoitus oli lähinnä kuulla mielenkiintoisia tarinoita. Kuten PenttiKe jo kirjoittikin.

Onko nistin määritelmä siis addiktio johonkin tiettyyn substanssiin? Vai yleinen vaikeus pysyä selvänä? Vaiko muiden päihteiden kuin alkoholin ja tupakan käyttö?

Onko sulla itsellä lähtenyt mopo koskaan käsistä? Onko joskus viskiä ja bentsoja vedellessä tullut sellainen olo, että mitähän vanhemmat ajattelisi jos nyt näkis mut, oman poikansa sekakäyttäjänä?

Tää on kyl mielenkiintoinen aihe. Tätä lukiessa tulin ymmärtäneeksi miten vähän häpeän omaa päihteidenkäyttöä, nykyisin. Oikeastaan en siis ollenkaan.

[tRip]

Kuinka sinusta tuli nisti?

Kuinka musta ei sit koskaan tullutkaan nistiä. Kelaapa sitä niinpäin.

vaqik'* meininki joskus ehkä ollutkin hetkittäin vähän tittidii... ni emmä sillai nistil. tai- nis tÏL.. thé still:- tiipiisieniiryömii. ..
- emmä koskaan sillai kadottanu kokonaan itteeni.

Kaikkenmoisis ihme paskasis luukuis hörhöilly..
enkä katkerana muistele niit kaikkee vittumaisii säätöi, luupei turhautuneit .. mielialavaivasii sähködementiaepileptisii ihmettiloi ja sitäkaikkee... .

Joskus tuntui ettei ole edes seinää kenelle yksinäisyyttään ja turhautuneisuuttaan purkaa hullun raivolla, kirveel hakkaa halkoi, ja varoo ettei kolauta sillä päätään.
ja muistaa säästää polviaan & ajattelee aivoillaan.

eikä se pelkkä piikkikään nistii ois tehny.. eipä ne klikitkään..
niis voi haudutella vaikkapa hyvin curetettua teetä.





Emmä-tiiä.. Suhtaudun tohon nistiläppään sillai semistilÖäÖ..
Positiivisuus se on joka kantaa
negatiivisuudes rypeminen alkaa vaan loppujenlopuks vituttaa.

Fukitrautaa ja hipitOyCCärcee..

with_without.jpg

[Kottonmouth]

zerk @ en ole ikinä ollut koukussa mihinkään. Topicin tarkoitus oli lähinnä kuulla mielenkiintoisia tarinoita. Kuten PenttiKe jo kirjoittikin.

Onko nistin määritelmä siis addiktio johonkin tiettyyn substanssiin? Vai yleinen vaikeus pysyä selvänä? Vaiko muiden päihteiden kuin alkoholin ja tupakan käyttö?

Onko sulla itsellä lähtenyt mopo koskaan käsistä? Onko joskus viskiä ja bentsoja vedellessä tullut sellainen olo, että mitähän vanhemmat ajattelisi jos nyt näkis mut, oman poikansa sekakäyttäjänä?

Tää on kyl mielenkiintoinen aihe. Tätä lukiessa tulin ymmärtäneeksi miten vähän häpeän omaa päihteidenkäyttöä, nykyisin. Oikeastaan en siis ollenkaan.

Olen samaa mieltä, ei sanaa "nisti" ole niin helppo määritellä.

Eipä ole ihmeemmin lähtenyt käsistä, niin ettei se olisi ollut hallinnassa. Selkärangastahan se loppupeleissä kiinni on. Pääsääntöisesti, tietenkään se ei ole noin mustavalkoista.

Ei ole tullut mietittyä mitä mahtaisivat ajatella, olen kertonut suoraan että joskus noin, joskus näin.
Jos oikeasti välittävät, eivät moisesta pahastu vaan yrittävät ymmärtää ja rakastavat silti.

[zerk]

Jos oikeasti välittävät, eivät moisesta pahastu vaan yrittävät ymmärtää ja rakastavat silti.

Omat vanhemmat on todella huumevastaisia mut onneksi ne on edes yrittäneet ymmärtää tässä asiassa. Kyl se vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan on aika jännä juttu.

Tää omille vanhemmilleen päihteiden käytöstä kertominen on kyl hitsin vaikee ja monimutkainen juttu. Mitä kertoo, mitä jättää kertomatta? Niillä on kuitenkin se vanhempien huoli omista lapsistaan. Oon todennut, että omalla kohdalla näistä asioista puhuminen saa aikaan paljon turhaa huolta, eli parempi jättää suurin osa kertomatta. Ne kuitenkin näkee, että mulla menee hyvin ja se vähentää niiden stressiä asiasta.

[Kottonmouth]

Tää omille vanhemmilleen päihteiden käytöstä kertominen on kyl hitsin vaikee ja monimutkainen juttu. Mitä kertoo, mitä jättää kertomatta? Niillä on kuitenkin se vanhempien huoli omista lapsistaan. Oon todennut, että omalla kohdalla näistä asioista puhuminen saa aikaan paljon turhaa huolta, eli parempi jättää suurin osa kertomatta. Ne kuitenkin näkee, että mulla menee hyvin ja se vähentää niiden stressiä asiasta.

Totta.

Kaikkien vanhemmat on erilaisia, ei noihin oikein ole mitään yhtä yhteistä neuvoa miten toimia. Jokainen varmasti tietää miten tulevat suhtautumaan asiaan.

[Psychonautilus]

Jokseenkin vaivihkaa - silti jotenkin myös hitaasti, mutta varmasti. Skeptinen luonne olen ollut aina, ja heti kun selvisi että itse hankittu tieto päihteistä tuntuu olevan luotettavampaa kuin syötetty (kunhan lähdekritiikin muistaa), ei kynnys kokeilla laittomia aineita ollut kovin suuri. Seurattuani tarpeeksi kauan pahastikin nipahtaneiden ja vähemmän rappiolla olevien touhuja muodostui käsitys, että kaikenlaista voi käyttää ja vielä kohtuullisen paljonkin, rikkomatta kohtuuden rajoja.

Olin mielestäni pari vuotta sitten paljon pahempi nisti kuin nyt, mutta silloin en olisi käyttänyt itsestäni sitä termiä. Nykyään olen avoimempi oman käyttöni negatiivisista puolista, ja "nistikynnys" on alempi - monet ystäväni eivät varmaan minusta sitä termiä käyttäisi, mutta itse käytän kyllä. Käytöstä on tullut paljon valikoivampaa ja amfetamiini on noussut kannabiksen ja alkoholin kaveriksi arkikäyttöpäihteiden joukkoon, mutta sieltä joukosta on poistunut bentsot sekä yleisasenteesta Fear and Loathingmainen "Mitähän tämä on?" -sekoilu yhdistettynä introspektiiviseen löytöretkeilyyn. Suurimmaksi osaksi ainakin.

Katsoisin kuitenkin olleeni nisti jo jonkin aikaa, ja nyt tosiaan vähemmän kuin ennen, mutta se tapahtui hiljalleen, kun tajusin miten kauan olin elänyt tietyntyylistä elämää, miten paljon nojasin päihteisiin niin positiivisten kuin negatiivistenkin asioiden käsittelyyn, ja miten paljon tietoa ja kokemusta päihteistä minulla oli suhteessa ympäröiviin ihmisiin. En häpeä sitä (ainakaan ystävilleni) ja puhun asiasta melko suoraan, eikä siihen liity kauheaa syyllisyydentunnetta, mutta koen sen kuitenkin negatiivisena asiana, enkä haluaisi olla näin päihdehakuinen.

Sekavaa tekstiä, joten vastailen vielä alun johdattelukysymyksiin:

Nipahdin ehkä arviolta kolmisen vuotta sitten, joskin välissä on ollut jaksoja jolloin mielestäni kuvaus ei ole sopinut ollenkaan.

Nipahdin koska huomasin pystyväni käyttää melko paljon ja pitämään elämän silti hallinnassa. Arkikäyttöön opin kannabiksen kohdalla jo nuorena, ja sitten bentso- ja tramadolirespojen myötä ajatuksesta olla jotain muuta kuin selvinpäin joka päivä tuli melko normaali.

Tökkimästä löysin itseni vasta tänä vuonna. 5 kertaa on suoniin mennyt tavaraa, toivottavasti ei mene enää hirveästi. Lähinnä kuriositeetin vuoksi meni, kun pari ainetta kuulemma kolahtivat aivan eri tavalla rännistä. Koen homman sen verran vastenmieliseksi että kynnys rätkiä on edelleen korkea, ja muutamaa muutakin helvetin koukuttavaksi luonnehdittua ainetta kokeiltuani koin ettei tuo nyt varmaan niin järkyttävän vaarallinen askel ole. Jännä nähdä.

Olen hyväksynyt asian enkä hirveästi peittelekään; pahe muiden joukossa. Tosin yleensä vain laillisia päihteitä nauttivat pitävät minua nistimpänä kuin olenkaan, ja huumetyypit taas ei pidä kovinkaan narkkina.

Porukat on helvetin huolissaan mutta tiedän etteivät pidä minua huonompana tai vähemmän rakkaana ihmisenä päihteiden takia. Kavereista suurin osa mun mielestä näkee laiskan ja helvetisti pilveä lussuttavan hyypiön, mut toisaalta suht. harva tietää tasan tarkkaan mitä menee kun aika paljon käytän kotona. Moni "kunnollinen" pitäis melko narkkina varmaan, itse narkimmat tapaukset kokemuksesta ei.

[mentalhell]

Halusin doupata. Etsin douppia, löysin ne, ihastuin ja siitä hyvään kierteeseen.

Emmä koskaa oo edes sanonu mitään etten piikittäis, tai vannonu etten tuu olemaa narkki. Kai mä sitä välttelin, mut vei voiton lopulta se.

Eipä tuo edes mikään yllätys itselle ole että olen narkomaani. Jotenki aika luonnollinen jatkumo mun elämälle oli toi huumeiden käyttö. Kaikki päihteiden käyttö on aina ollut ihan överiä, heti niistä kännäämisistä lähtien, kaikkea niin paljon ku pystyy vetää.

Mutta, olen tyytyväinen tähän. Musta se kuuluki mennä näin.

[seppo600]

^ aika lailla sama

Ekat kännit joskus pentuna ja siitä lähtien on ollu nousut ja mahdollisimman sekava/euforinen olotila päällä aina ku mahollista, jos ei päällä nii mielessä ainaki sit ku alko saamaan jotain heinää niin kaikki päihteet viimestää kelpas ja alkohan niitä päihteitä sitte ropisemaan.

JA HALUSIN TEHÄ SITÄ, ennenku oli piikkiin koskenutkaa nii jotenki aina "haaveilin" siitä että mitkä nousut tykittämisestä saa

[PeteHooley]

Olen nelikymppinen perheellinen kolmen 15-19 -vuotiaan lapsen isä. Toimin menestyvästi hyvin palkatussa ja vastuullisessa työssä yritysmaailmassa ja minulla on rakastava vaimo. Seksielämämme ei ole erityisen intohimoista, mutta kutakuinkin tyydyttävää. En ole harrastanut irtosuhteita. Harrastan lenkkeilyä pari kertaa viikossa ja pelaan satunnaisesti golfia. Myös valokuvaus on mieluisa harrastukseni. Olen jonkin verran mukana myös järestötoiminnassa

Mutta. Tämän lisäksi minulla on harrastus, josta en ole kertonut kenellekään. Nimittäin huumausaineet. Tai sellaiseksi ne ainakin suomen laki määrittelee. Tarkemmin sanottuna psykoaktiiviset aineet.
En tosin ole kovin laajasti ehtinyt niistä kerätä kokemuksia, mutta tarkoitus olisi. Kannabista olen kokeillut useampaan otteeseen, mutta nuorena kokeiltujen ensi kokemusten jälkeen se on osoittautunut aika vaisuksi.
Yksi vakituisimmista ja vaikuttavimmista on DXM. Sen vauhdittamille matkoille vetäydyn ajoittain kesähuvilallemme, kun perhe on kaupungissa. Melkoisia matkoja, vaikka vähän synkkä on tämä aine pohjavireeltään. Vähän kuin Kuolema Oy:n edustajien kanssa rupattelisi.
Kodeiinia olen erotellut lääkärin määräämistä kapseleista, mutta minulle se tekee vain joutavan pöhnän.
Viimeisin kiinnostuksen kohde on muun sienestyksen ohella ns. taikasienet. Ollessani viime kerralla mökillämme tein koiriemme kanssa tuottoisan retken, ja keräsin kassillisen punakärpässieniä. Niitä aion kuivatella mökin vintillä suositusten mukaisen ajan ja sitten tuonnempana pidän oman pikku teehetken. Olen myös yrittänyt huonolla menestyksellä haravoida pihanurmikoita toiveenani löytää suippumadonlakkeja, jotka lienevät tämän lajin aatelia.
Mainittujen lisäksi olisin erittäin kiinnostunut kokeilemaan ainakin LSD:tä, Salviaa ja Peyotea.
Mainitun harrastukseni olen pitänyt niin pimennossa muilta että itseäkin rikollisen kaksinaamainen käytökseni hirvittää. Kaikki jälkeni peitän huolellisesti ja eleettämästi. Olen kuin Jekyll ja Hyde, ja normaalielämääni nuo aineet eivät kuulu tai liity millään tavoin, kuin sellaista ei olisi olemassakaan.
Käytän normaalioloissa myös alkoholia, lähinnä olutta. Kotioloissa kohtuullisesti, ulkona sitten tapaa juotua enemmän kuin oli tarkoitus. Toivoisinkin että voisin joskus jättää alkoholin kokonaan, sillä se aiheuttaa suurimmat haitat niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Pätee niin itseen kuin koko yhteiskuntaankin.
Löytyykö kollegoja?

[junky]

Imin vuosia sitten elämäni ensimmäiset paukut keuhkoini ja silmäni muuttuivat kirsikkatomaateiksi.

Siitä hetkestä lähtien olen ollut keinoja kaihtamaton, rappukäytävissä lymyävä, lepakon kaltainen otus. Nisti, kuten Kelju Koo Kottoni sen ilmaisi.

[Psychonautilus]

Tökkimästä löysin itseni vasta tänä vuonna. 5 kertaa on suoniin mennyt tavaraa, toivottavasti ei mene enää hirveästi. Lähinnä kuriositeetin vuoksi meni, kun pari ainetta kuulemma kolahtivat aivan eri tavalla rännistä. Koen homman sen verran vastenmieliseksi että kynnys rätkiä on edelleen korkea, ja muutamaa muutakin helvetin koukuttavaksi luonnehdittua ainetta kokeiltuani koin ettei tuo nyt varmaan niin järkyttävän vaarallinen askel ole. Jännä nähdä.

Noh. Nyt sitä on mennyt kymmenesti. Kokaiinia, heroiinia, morfiinia, oksikodonia. Jos se nyt jäis sit toho! Koksua en ainakaan enää räpylöi ku säikähdin vähän öyskiä.

[tweek]

Oli mukava lukea. Itse en pysty avautua.

Pete, jos kiinnostaa avaa nimimerkillä postilaatikko ja löydä netistä uusia sfäärejä, täältä saa kaiken.

[LeFairylette]

Keväällä lipesi ote.
Miksi? No koska huumeisiin on helppo purkaa paskaa oloa. Ja sit huomas että kuosaaminen onki tosi hauskaa... Ja sit ei enää holi maistu, mut kollain on pakko nollailla.
Enkä ees tiedä koska se meni päivittäiseksi... Keväällä/kesällä...

Ja tää piikki juttu kans. "Minä en IKINÄ mihinkään piikkiin koske!!" No kuis kävi. Onneksi siitä ei ole tullut tapaa *koputtaa puuta*

Ja pitkään olin kemikaaleja vastaan, ja vannoin hatsin nimeen.. Nyt polttelen äärimmäisen harvoin.. Kun taas subua menee päivittäin.( nyt tosin kolmen viikon tauko)

Mut loppupeleissä, olenko ees nisti?
Vaikka on mua sellaseks nimitelty...

[mb1]

Olen synnynäinnen nisti=päihde vammanen. Perintö tekijät ja aloitin narkaamisen lapsena, miks?!?


-mb