Kuulostaa oikeasti ihan siltä että et ole edes vaivautunut ottamaan selvää tuosta hoitoon pääsystä. Kyllä se on niin että oli paikkakunta missä tahansa, niin ne ottaa jokaise tapauksen tapauskohtasesti elikkä ei ole mitään tiettyä käytäntöä miten siihen päästään. Ja senkö takia se hoitoon pääsy on vaimeaa egtä kun pitää olla2. Onnistunutta katkoyritystä? Ompa hyvät perusteet olla hakeutumatta siihen.... Mä sanon että hoitoon pääsy oli suhkot helppo prosessi, ja ei se ainakaan kua ole työkyvyttömäksi tehny mä käyn joka päivä duunissa ja elämä on alkanut nyt eikä toisinpäin. Kaippa se osaa passivoittaa mutta kuitenkin.thejunkass wrote:Personaes wrote:Mun näkemys on, että vain sillä on väliä ootko sää fyysisesti/psyykkisesti koukussa opiaatteihin. Kuulun ite näihin "paremmin pärjääviin" korvaushoitolaisiin, mulla ei ole c-hepaa, ei ole luottotiedot mennyt ja töissä käyn aina kun on mahdollista. Muita vastaavia potilaita tiedän paljon. Eli uskon että pääset kyllä hoitoon, mikäli sulla on pitkään jatkunut opiaatti-riippuvuus, siis vaikka menis paremmin.
Olis se aika hullua, että ei otettaisi paremmin pärjäävää jengiä hoitoon ja odotettaisiin että näilläkin rupee meneen huonommin. Hoidon tarkoitushan on juuri välttää sitä pohjalle tippumista.
Näinhän tän pitäis mennä, mutta ei valitettavasti joka puolella mene. Eli toisinsanoen tuosta voi olla joko apua tai haittaa hoitoon pääsemisessä ja tietää ei oikein voi ennen kuin kokeilee (niin ja se fucking valvottu lopettamisyritys pitää sitten kanssa olla taustalla).Näin ajattelinkin, olisihan se hullua, että odotettaisiin että toinen menee taas rappiolle ennen kuin autetaan. Eikä nyt kun vielä on asiat suhteellisen hyvin, pois lukien opiaattikoukku. On vakituinen työ ja vakaat tulot, oma asunto ja tietysti asuntolaina.Personaes wrote:Njoo, siis se on kyllä totta että hoitoon päästäkseen pitää olla yksi tai kaksi epäonnistunutta katkokertaa. Lisäksi pitää olla oma asunto tai paikka jossa asuu. Kolmas vaatimus on sitten se opiaatti riippuvuus.
Tietääkö kukaan kuinka pitkät on nykyään jonot hoitoon, esim. pääkaupunki seudulla? Itse aloitin muualla ja siellä meni 6kk että pääsin aloittamaan. Kun oli koukussa ja hustlas kaduilla, tuo odottaminen tuntui ikuisuudelta, sen takia en alussa hakenutkaan hoitoon, tuntui hullulta että voisi mennä jopa vuosi että pääsis hoitoon, tää siis samalla kun elämä oli niin hektistä että elettiin hetki kerrallaan. Oon kuitenkin iloinen että lopulta hoitoon hain. Olisin varmaan kuollut jos en olis hakeutunut hoitoon...
Opiaatti riippuvuus on kyllä vittumainen juttu, nyt on itellä vähän ajatuksia hoidon lopettamisesta, mutta en tiedä uskallanko, että jos retkahtaa taas käyttämään ja ei tiedä kuinka kauan menee että pääsee takas hoitoon...
Silloin kun olisin hoitoja tarvinnut eniten ei ollut asuntoa, luottotiedot menneet, ei tuloja mutta velkaa sitäkin enemmän. Lopetin kuitenkin kerrasta kylmäkalkkuna-menetelmällä kaikki laittomat päihteet (piri, bentsot, kannabis jne,,,) opiaattien rinnalla. Vaihdoin kaveripiiriä ja lähdin opiskelemaan, jolloin sain asunnon opistoasuntolasta. Ei tämä kaikki todellakaan tapahtunut yhdestä päähänpistosta, vaan siihen johti pitkä ja monimutkainen tapahtumasarja.
Pitkään olin päihtettömänä, alkoholia nyt ei lasketa tässä tapauksessa. Silti aina keho viesti jotain outoa monen monta vuotta, luulen että kärsin PAWS:sta. Opiaatit muuttavat aivokemioita sen verran voimakkaasti. 7 vuoden jälkeen ajattelin koittaa sattumalta "vain sen yhden kerran, ja vielä nokkaan, ei tästä mitään pahempaa voi seurata!". Niinpä niin...Nyt sitä ollaan aika tukevasti henkisessä koukussa, jälleen piikkikoukussa (tämä oli se pahin, lopetettuani piikitin vettä pitkän aikaa...) ja eiköhän tässä aleta olla jo fyysisestikin koukussa. Buprea menee sellainen 1-2mg vrk keskimäärin.
Se mikä huolestuttaa, että harrastukset alkaneet jäädä yksi toisensa jälkeen. Olen alkanut myydä omaisuuttani, ottaa pikavippejä ja käyttöluottoja rahoittaakseni käyttöä. Pelkillä palkkarahoilla en pärjää, on kuitenkin lainat yms. pakolliset menot.
Olen puntaroinut, että A) Vedän nykyiset roippeet (~30mg) loppuun ja sitten lopetan. Viekkareihin Panacod poreita ja bentsoja (lääkärin määräämiä). Tai sitten B) Pohdin sitä korvaushoitoa. Haluaisin ja toivoisin vaihtoehto A:n toimivan, mutta itseni tuntien se tulee olemaan aivan helvetin raskasta ja vaikeaa. Toisaalta en haluaisi olla korvaushoidossa talutusnuorassakaan, jos hoitoon nyt edes pääsisin. Vaikuttaa pitkältä ja vaikealta tieltä ylipäätään päästä korvaushoitoon. Vielä on yksi villikortti, kokeilin tässä taannoin LSD:tä ensimmäisen kerran pienellä annoksella ja pidin kokemuksesta todella. Voisikohan itsetutkiskelulla päästä eroon opiaattihakuisuudesta... No tiedä häntä, ehkäpä onnistun vain hankkimaan itselleni psykoosin em. ongelmien lisäksi...![]()
No, itsepä olen soppani keittänyt. Hämmennellään nyt vielä rauhassa ja pohdiskellaan vaihtoehtoja.
PS: Miksi korvaushoito on Suomessa tehty niin helvetin monimutkaiseksi ja vaikeaksi...
Edit: Ja aina ristiriitaista teksiä sä suollat koska aiemmin sanoit et älkää valittako et systeemi vie teitä tjsp ja nyt sanot itte ettet halua korvaushoidon tuomaan "talutusnuoraan" hah munmielestä juurikin kaikki jotka sanoo että ei halua siihen no käytetää vertauskuvana vaikka tLutusnuoraa ni on suora suomennus siitä ettei halua hoitoon tai ei ole halua lopettaa.. kyllä noita o nähty.mun mielestä toi hoito ei ole muuta kuin ehkä aluksi kyttäämistä jakun päivittäin pitää käysä niin kyllähän se puuduttaa kutta kun on raittiina niin hyvin nopeasti sitä saa vapaata sieltä ja kokoajan vaan etenee. Ja puhun siis nyt iuntouttavasta kh.sta en ylläpitohoidosta.