Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Asiaa Asiasta Asiallisesti.
Thoxium

Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Post by Thoxium »

Modet hoi, en osannut päättää mihin tämä ketju sopisi parhaiden, joten pistin yleiseen. Jos parempi paikka tälle löytyy, niin sinne siis. :)

Tää on periaatteessa jatkoa tästä, mutta aihe meneekin tässä jo toiselle raiteelle, niin uskon tälle olevan uusi threadi parempi.

Itselläni on siis sosiaalisten tilanteiden pelko, vainoharhaisuutta/paranoidisuutta, pakkoajatuksia, jne. muita OCD:n oireita. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on määrätty max. 1mg xanor /pv. Mitään olojahan näistä en hae, enkä koe saavani, vaikka olenkin kokeillut huvikseni, siinä 2mg kohdalla kyllä tulee hassun hauska olo, mutta muisti lähtee helposti, eikä se muutenkaan ole kummoinen olo. Muutenkaan ei edes kiinnostaa xanoreiden viihdekäyttö, zolpideemi onkin sitten aivan toinen asia.

Koen xanoreiden aivan selvästi parantavan elämänlaatuani, uskallan elää ja käydä paikoissa missä on ihmisiä. Olen taas sosiaalinen (en siis mitenkään xanor-pöhnäsosiaalinen, vaan ihan normaali keskustelu onnistuu taas, eikä ole kokoajan miettimässä että toinen ei pidä minusta ja jotenkin käyttää hyväksi koko tilannetta, ja myöhempään varten jättää keskustelun mieleen jotta voisi käyttää sitä sitten hyväksi). Ei pelota mennä ulos, ilman että luulee käyvän jotain todella huonoa ja epämiellyttävää. Pystyn ajattelemaan normaalisti ja rationaalisesti, ilman pakkoajatuksia tai mieleen hiipiviä vainoharhaisuuksia. Pystyn harrastamaan kaikkea sitä mitä olen halunnut ja haluan, pystyn oppimaan paremmin, kun mieltä ei kalvaa pahat ajatukset. Osaan nauttia taas elämästä. Minulla on taas elämäniloa, haluan elää, haluan kokea ja haluan olla tässä maailmassa.

Minusta tuntuu siis suurin piirtein samalta kuin n. 5-7 vuotta sitten, eli ei miltään huumaantuneelta, vaan minulla on nyt positiivinen asenne elämää kohtaan.

Ehkä eilinen todella positiivinen 4-ho-met trippi "paransi" (eilinen trippi oli ensimmäinen kerta kun olen itse ollut täysillä mukana koko deeliterapiassa, käsitellyt itse asiani, käyttäen psykedeeliä vain opastajana ja "terapeuttina"), vaikkakin aamulla oli musertava masennus. Tuskissani otin 1mg xanoria 12:00 aikoihin aamulla ja oloni kyllä oli edelleenkin masentunut iltaan sakkaa, vaikka ahdistus hävisi, ei ainakaan normaali xanor rupea toimimaan vasta kuuden tunnin päästä, silloinhan se jo laskee. Tai sitten mulla on erikoinen aivokemia ja vasta nyt rupesi alpratsolaami toimimaan?

Toivon tosin että eilen tripillä oppimani muutokset ja asiat elämästäni tulivat vasta nyt kunnolla esille. Mutta jos kuitenkin tää onkin vaan xanorin vaikutus, niin pistää miettimään. Jos todellakin pystyn nauttimaan elämästä, enkä mieti absurdisesti kokoajan seuraavaa hetkeä joka voi päättyä ikävästi, bentsoilla, niin joudunko syömään niitä loppuelämäni? Tältä se elämä tuntui vielä silloin kun en kärsinyt OCD:mäisistä oireista. Käsittelin kyllä nuo asiat tripillä ja opin ja onnistuin lopultakin nauttimaan hetkestä, elämästä, siitä että elän. Opin nauttimaan siitä mitä mulla jo on, nauttimaan menneisyyden muistoista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Nauttimaan siitä mitä teen, olen tehnyt ja tulen tekemään. Pystyn nauttimaan jo olevista mieltymyksistä ja tulevista mieltymyksistä. Tunnen kiinnostusta elämää kohtaan, tunnen kiinnostusta itseäni kohtaan, rakastan elämää ja itseäni.

En usko että tämä menetetty elämänilo on tullut takaisin bentsojen avulla. Tätä en kokenut viime vuoden 6kk xano-depot kuurilla, joten pakosti on eilisellä tripillä oltava osuutta asiaan.

Jos tämä tosiaankin on vain bentsojen tuottamaa illuusiota, niin tunnen tarvitsevan sen viimeisen tripin – Ayahuascalla. Ehkä se pieni määrä alpratsolaamia tripin aikana esti kokonaan kokemasta ongelmiani ja selvittämään niitä. Olen nyt kuitenkin oppinut psykedeelien todellisen luoteen, ne ovat opettajia, ne eivät ole mitään ihmelääkkeitä (ihmeellisiä ne tosin ovat, kovastikin) jotka parantavat ongelman kuin ongelma, ilman että itse mitään tekisi tai osallistuisi siihen. Tunnen siis olevani valmis huascamatkalle, mikäli sille on tarvetta.

Saas nähdä miten asiat on ja mitä käy, vasta ensimmäinen päivähän tässä on mennyt tripin jälkeen. En usko että bentsot pystyvät antamaan tätä elämän iloa. Mikäli kuitenkin näin on, eilinen trippi oli vain sattumaa, niin en näe muuta mahdollisuutta kuin käyttää bentsoja loppuelämäni. Sillä muita mahdollisuuksia ei ole, kun ei osaa nauttia elämästä eikä hetkestä, miten pystyt aloittamaan tai tekemään mitään, kun sitä ei ole?

Kiitän jaksamisestasi lukea tämän kaiken, minä menen nyt iltalenkille ja etsimään siinä sivussa tatteja, kun elämänhaluni ja –iloni ovat palanneet, toivottavasti pysyvästi. :)
User avatar
tRip
Moderator
Posts: 6170
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Post by tRip »

Bentsot pohjimmiltaan latistaa ja tukahduttaa tunteita. Luo tietynlaisen turran pöhnän, jonka läpi asioita ei kykene kokemaan puhtaina.

Olen itsekin samassa tilanteessa, että bentsot vain tukevat 'normaali'olotilaani. Se ei ole millääntapaa päihtymystä. Tunnen kykeneväni sopivissa määrin bentsoa olla oma itseni.

Kuitenkaan bentsot pidemmällä tähtäimellä ei ole hyvä juttu. Ja hyvin pitkään jatkunut köyttö varmasti muuttaa jo aivokemioitakin.
Ja lopulta ne kääntyvät itseään vastaan. Ei kykene toimimaan ilman niitä. Oireet joihin niitä on ottanut alkavat pikkuhiljaa hiipiä tietosuuteen sen pöhnänkin läpi.
Bentsojen tulisikin olla vain hetkellinen tukipilari, kun voimavarat eivät riitä käsittelemään asioita.

psykedeelit tosiaan ovat opettajia. Niitä kannattaa kuunnella. Ne antavat niin paljon. Löytää uusia puolia itsestään, uusia tunteita. Voimakkaitakin.

Itse suosin kultaista keskitietä. Psykedeelejä kun haluan taas päästä lähemmäksi omaa sieluani. Sielullisuuttani. Henkisyyttä.
Bentsot taas auttavat elämään tässä 'normiyhteiskunnassa', mutta loppupoeleissä ne vain pahentavat ongelmia. Tai ainakin vain siirtää ongelmat tulevaisuuteen. Taka-alalle.

Psykedeelit ja ghanja on itsellä ne työkalut millä ammennan itseäni. Kehitän itseäni. Ne auttavat ymmärtämään asioita ja kokemaan uskomattomia tunteita. Ne ovat se parantava voima. Ne auttavat näkemään asioita paljon avoimemmin mielin.
Psykedeelit ovat se joka yhdistää meidät ihmisyyteen ja luontoon.
Keep it unreal.

Vaultti.net - coming soon..
Ahab

Re: Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Post by Ahab »

Jos tuntuu siltä että on ayahuascan aika niin siitä vaan. Jos epäilyttää niin kokeile ensin vain harmalaa tai caapia, siis ei DMT:ia mukaan vaan pelkästään sitä lääkettä (ei sillä etteikö DMT omaisi myös lääkinnällisiä piirteitä). Olen monesti ottanut pelkkää harmalaa 5g ja olen ollut siihenkin tosi tyytyväinen ja positiivinen olo on jäänyt pitkäksi aikaa.
Thoxium

Re: Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Post by Thoxium »

Noniin, nyt on tullut oltua ilman bentsoja kaksi päivää ja positiivinen olo todellakin on jäänyt (vaikkakin parin viikon xanorkuurin jälkeen toki esiintynyt lieviä vieroituisoireita, mutta ne eivät ole tahtia haitanneet). Käsittelin näitä asioita vielä tähän päivään saakkaa ja tuntuu todellakin uudistuneelta ja oppineelta (nauttimaan elämästä). Nyt kun on hetkestä nauttiminen ja elämänilo opittu takaisin, niin pitää myös pitää huoli siitä etten taas hukkaa niitä jonnekin, kuten olen aikasemmin tehnyt.

Ajattelin lähiaikoina matkustella punakärpässienillä, saas nähdä mitä sillä on opetettavana. Ayahuascaa varten itseasiassa olen jo kesäkuusta asti ollut "valveilla", tuntuu tosiaan olevan jo sen aika, joten saas nähdä tuoko amanita muscaria kiemuroita matkalle vaiko pitääkö suunitelma.
User avatar
Aukikco
OD
Posts: 1492
Joined: Wed 29 Aug 2007, 01:42

Re: Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Post by Aukikco »

Intuitiosi tietää mitä tarvitset (:

Hienoa kuulla prosessistasi, tulee hyvä olo puolestas. Voimaa tälle haasteelliselle tielle.
Thoxium

Re: Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Post by Thoxium »

Aukikco wrote:Intuitiosi tietää mitä tarvitset (:

Hienoa kuulla prosessistasi, tulee hyvä olo puolestas. Voimaa tälle haasteelliselle tielle.
Kiitos :)

Tänään vielä oli lieviä alpratsolaamiviekkareita, tosin en tiedä oliko lieviä kun lihas- ja luukipuja, flipauttava olotila, kylmiä ja lämpimiä aaltoja kehon lävitse, univaikeuksia jne. Mutta taustalla tosiaan on ollut koko ajan todella positiivinen olo, niin kyllähän sitä duunissakin jaksaa hyvin olla vaikka kehossa tuntuukin välillä pahalta. Nyt tuntuis jo bentsoreflat olevan loppumaisillaan ja positiivinen olo tulee paremmin ja paremmin esille. Tosiaan tuon tripin jälkeinen päivä oli totuttelemista uuteen olotilaani, itse trippihän on vain osa sitä terapiakokonaisuutta.

Huomasin ettei enää ole edes ahdistanut, muutenkin sosiaalisempi olo, enkä tosiaan ole edes bentsojen vaikutuksen alaisena. 8)
User avatar
Aukikco
OD
Posts: 1492
Joined: Wed 29 Aug 2007, 01:42

Re: Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Post by Aukikco »

Virtaukselle antautuvalle todellisuus muuttunee askel askeleelta mielekkäämmäksi.
User avatar
tRip
Moderator
Posts: 6170
Joined: Thu 22 Sep 2005, 02:40

Re: Psykedeliaterapiaa vaiko bentsopöhnää?

Post by tRip »

Mulla bentsojen alasajo on ihan helvettiä.. Mut sitäkin antoisampaa kun huomaa taas tuntevansa. Elämän valo pilkahtelee turtan sumuverhon läpi pikkuhiljaa näkyvämmäksi.
Mut ahdistaa välillä vaan niin epätoivosesti et ei sitä vaan kykene sanoin kuvailla. Se on täysin lamauttava tunne.
Käpertyy sikiöasentoo ja hakee siitä edes pientä lohtua. Koittaa jaksaa uskoa että se menee kyllä ohi, kyl se tästä.

Oon päättänyt että vasta kun bentsot ei enää virtaa mussa, ni sit vasta on sienien aika.. Pitää vaan jaksaa sinnitellä.
Vaikka tiedän että trippi tähän väliin avittaisi tässä lopettamisprosessissa, niin tiedän myöskin sen että haluan pitkästä aikaa taas kokea psykedelian täysin puhtaana.

MDMA:ta ajattelin ottaa lähiaikoina et löytäisin elämääni uuden positiivisen valon, että löytäisi taas puhtaan rakkauden ja aidon empatian. Juuri niin voimakkaina kuin ne nyt vaan voi tuntea.
Toivon että se kokemus antaisi voimia jaksaa taistella tässä helvetissä. Sitä todella toivon.

Sit kun helvetti on kärsitty, otan ne sienet ja kokeilen meskaliinin..
Sit aloitan uuden elämän täysin puhtaalta pöydältä. Ilman mitään helvetin kemikaaleja.
Toivon todella niin, omassa pienessä utopiakäsityksessäni.
Tää polku on jo niin puhkikuljettu.

Elämällä on paljon annettavaa.. pitää vain saada siitä uudelleen kiinni, antaa sen kuljettaa. Luottaa siihen.

Ja Aukikco, sanoit kyl tosi hyvin.. kyl se elämä (todellisuus) askel askeleelta muuttuu mielekkäämmäksi kun on uskaltautunut heittäytyä siihen mukaan. Se antaa voimia taistella.. tässä helvetissä, tässä kauneudessa.
Keep it unreal.

Vaultti.net - coming soon..