Tää on periaatteessa jatkoa tästä, mutta aihe meneekin tässä jo toiselle raiteelle, niin uskon tälle olevan uusi threadi parempi.
Itselläni on siis sosiaalisten tilanteiden pelko, vainoharhaisuutta/paranoidisuutta, pakkoajatuksia, jne. muita OCD:n oireita. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on määrätty max. 1mg xanor /pv. Mitään olojahan näistä en hae, enkä koe saavani, vaikka olenkin kokeillut huvikseni, siinä 2mg kohdalla kyllä tulee hassun hauska olo, mutta muisti lähtee helposti, eikä se muutenkaan ole kummoinen olo. Muutenkaan ei edes kiinnostaa xanoreiden viihdekäyttö, zolpideemi onkin sitten aivan toinen asia.
Koen xanoreiden aivan selvästi parantavan elämänlaatuani, uskallan elää ja käydä paikoissa missä on ihmisiä. Olen taas sosiaalinen (en siis mitenkään xanor-pöhnäsosiaalinen, vaan ihan normaali keskustelu onnistuu taas, eikä ole kokoajan miettimässä että toinen ei pidä minusta ja jotenkin käyttää hyväksi koko tilannetta, ja myöhempään varten jättää keskustelun mieleen jotta voisi käyttää sitä sitten hyväksi). Ei pelota mennä ulos, ilman että luulee käyvän jotain todella huonoa ja epämiellyttävää. Pystyn ajattelemaan normaalisti ja rationaalisesti, ilman pakkoajatuksia tai mieleen hiipiviä vainoharhaisuuksia. Pystyn harrastamaan kaikkea sitä mitä olen halunnut ja haluan, pystyn oppimaan paremmin, kun mieltä ei kalvaa pahat ajatukset. Osaan nauttia taas elämästä. Minulla on taas elämäniloa, haluan elää, haluan kokea ja haluan olla tässä maailmassa.
Minusta tuntuu siis suurin piirtein samalta kuin n. 5-7 vuotta sitten, eli ei miltään huumaantuneelta, vaan minulla on nyt positiivinen asenne elämää kohtaan.
Ehkä eilinen todella positiivinen 4-ho-met trippi "paransi" (eilinen trippi oli ensimmäinen kerta kun olen itse ollut täysillä mukana koko deeliterapiassa, käsitellyt itse asiani, käyttäen psykedeeliä vain opastajana ja "terapeuttina"), vaikkakin aamulla oli musertava masennus. Tuskissani otin 1mg xanoria 12:00 aikoihin aamulla ja oloni kyllä oli edelleenkin masentunut iltaan sakkaa, vaikka ahdistus hävisi, ei ainakaan normaali xanor rupea toimimaan vasta kuuden tunnin päästä, silloinhan se jo laskee. Tai sitten mulla on erikoinen aivokemia ja vasta nyt rupesi alpratsolaami toimimaan?
Toivon tosin että eilen tripillä oppimani muutokset ja asiat elämästäni tulivat vasta nyt kunnolla esille. Mutta jos kuitenkin tää onkin vaan xanorin vaikutus, niin pistää miettimään. Jos todellakin pystyn nauttimaan elämästä, enkä mieti absurdisesti kokoajan seuraavaa hetkeä joka voi päättyä ikävästi, bentsoilla, niin joudunko syömään niitä loppuelämäni? Tältä se elämä tuntui vielä silloin kun en kärsinyt OCD:mäisistä oireista. Käsittelin kyllä nuo asiat tripillä ja opin ja onnistuin lopultakin nauttimaan hetkestä, elämästä, siitä että elän. Opin nauttimaan siitä mitä mulla jo on, nauttimaan menneisyyden muistoista ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Nauttimaan siitä mitä teen, olen tehnyt ja tulen tekemään. Pystyn nauttimaan jo olevista mieltymyksistä ja tulevista mieltymyksistä. Tunnen kiinnostusta elämää kohtaan, tunnen kiinnostusta itseäni kohtaan, rakastan elämää ja itseäni.
En usko että tämä menetetty elämänilo on tullut takaisin bentsojen avulla. Tätä en kokenut viime vuoden 6kk xano-depot kuurilla, joten pakosti on eilisellä tripillä oltava osuutta asiaan.
Jos tämä tosiaankin on vain bentsojen tuottamaa illuusiota, niin tunnen tarvitsevan sen viimeisen tripin – Ayahuascalla. Ehkä se pieni määrä alpratsolaamia tripin aikana esti kokonaan kokemasta ongelmiani ja selvittämään niitä. Olen nyt kuitenkin oppinut psykedeelien todellisen luoteen, ne ovat opettajia, ne eivät ole mitään ihmelääkkeitä (ihmeellisiä ne tosin ovat, kovastikin) jotka parantavat ongelman kuin ongelma, ilman että itse mitään tekisi tai osallistuisi siihen. Tunnen siis olevani valmis huascamatkalle, mikäli sille on tarvetta.
Saas nähdä miten asiat on ja mitä käy, vasta ensimmäinen päivähän tässä on mennyt tripin jälkeen. En usko että bentsot pystyvät antamaan tätä elämän iloa. Mikäli kuitenkin näin on, eilinen trippi oli vain sattumaa, niin en näe muuta mahdollisuutta kuin käyttää bentsoja loppuelämäni. Sillä muita mahdollisuuksia ei ole, kun ei osaa nauttia elämästä eikä hetkestä, miten pystyt aloittamaan tai tekemään mitään, kun sitä ei ole?
Kiitän jaksamisestasi lukea tämän kaiken, minä menen nyt iltalenkille ja etsimään siinä sivussa tatteja, kun elämänhaluni ja –iloni ovat palanneet, toivottavasti pysyvästi.
